Kuukausi: huhtikuu 2017

HAJONNUT LAPSENI 

Minun sisälläni huutaa rakkautta vaille jäännyt, hylätty, vaativa raivotar. Hän polkee jalkaa ja haluaa kaiken menevän juuri niin ,kuin hän haluaa. Ei, mitenkään muuten, ei kelpaa. Jos ei tänään saa punaisia saappaita jalkaan niin ei sitten laiteta helkutti soikoon mitään, ihan sama menen sitten sukkasillani.Jos homma ei heti toimi niin heitetään vasara seinään. Naulaa en sinne saanutkaan, …

HAJONNUT LAPSENI  Lue lisää »

Aamu, josta ei puuttunut mitään

Edellisenä iltana sain skeematestini alustavat tulokset. 16 erittäin vahvasta tunnelukosta minulla oli kahden vuoden terapian jälkeen enää kaksi erittäin vahvana, neljä vahvana ja neljä lievänä. Kun laitoin korkin kiinni tiesin, että minun pitäisi käsitellä traumani pois. Vain se pitäisi minut raittiina. Olin yrittänyt sitä jo aiemmin 29 vuotta sitten. En onnistunut, en edes saanut tilaisuutta. …

Aamu, josta ei puuttunut mitään Lue lisää »

TUNTEMATON ALKOHOLISTI

Julkaisin alunperin tämän kirjoituksen facebookissa 16.03.2016. Sieltä tämä tarina päätyi Vesiposti lehteen ja nyt sen oli aika päätyä blogini sivuille kertomaan pientä osaa siitä kuka olen. Katsellessani tänään Marjaniemen rannassa 3,5 vuotta sitten otettua kuvaa tunnen pahoinvointia. En siksi miltä näytän fyysisesti vaan siksi että näen mikä tuska, epätoivo ja viha itseä kohtaan tuohon kuvaan …

TUNTEMATON ALKOHOLISTI Lue lisää »

ELÄMISEN ARVOT

Olen asunut viisi kuukautta täällä Pernajassa. Ikäni kaupungissa asuneena on muutos ollut jopa haastava. Eniten kaipaan vapauttani kulkea mihin aikaan hyvänsä minne hyvänsä.  Harrastuksiin kuten joogaan ja itämaiseen tanssiin meneminen oli helppoa, valinnanvaraa harrastuksissa riitti. Ex-tempore lähtö kahville kaupungin keskustaan tai vaikkapa kauppaan yön pimeydessä onnistui sekin vaivattomasti. Täällä olen harvahkojen linja-autovuorojen varassa. Lähin kauppa …

ELÄMISEN ARVOT Lue lisää »

VAPAUDEN ASEMA

Miksi perustin blogin nyt? Miksi en tullut aiemmin kertomaan vihasta, pelosta, väkivallasta, katkeruudesta? Kaikki nuo sielua repivät hetket, itkiessäni mattoani märäksi. Ahdistuksen valtava paino, kun pystyn vain makaamaan enkä saa tuon painon alla henkeä. Mustuus joka vyöryy ylitseni yhä uudelleen ja uudelleeen. Kun vajoaaa niin syvälle tuskaansa, että itsemurha tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, silloin ei kirjoiteta …

VAPAUDEN ASEMA Lue lisää »

Vieritä ylös