Itseni etsinnässä loin itselleni mielikuvan siitä minkälaista haluaisin elämäni olevan. Minkälaista sen pitäisi olla ja lähdin leuka pystyssä tavoittelemaan sitä.Jälleen kerran olin varmistanut itselleni pettymyksien kehän.
Rupesin työstämään tuota aihetta ja etsimään sitä mr, oikeaa. Loin raamit sille mitä kaikkea halusin hänen olevan pituutta myöten. Sittemmin luovuin tuosta rajoittavuudesta ja otin seinätauluuni lauseen : ”Kun luovun siitä mitä haluan, saan sitä mitä tarvitsen”. Päätin luonnollisesti myös, että sänkyynkin menisin vasta tuon suuren rakkauden kokemuksen myötä.
Huomaamattani olin luonut elämän kokemiselle järjettömän tiukat ja kielteiset raamit.
Ystäväni ja mentorini kuolema sai minut havahtumaan siihen mikä oli kytenyt alitajunnassani jo pidempään. Emme tiedä päiviemme määrää mutta silti kaikki tekomme suuntautuvat aina siihen, että joskus tulevaisuudessa tapahtuu jotain suurta. Joskus tulevaisuudessa muutan muualle, rakastun, menen sänkyyn jne. Entä kun aika loppuu kesken?, Kuten se väistämättä loppuu loputtomassa odottelussamme.
YLEVÄT PERIAATTEET OVAT PELKOA KOKEA ELÄMÄÄ
Olin luonut itselleni suoraan pettymyksiin johtavan mallin. En enää kohdannut ihmisiä ilolla odotin vain elämän heittävän unelmieni prinssin eteeni, Kun häntä ei kuulunut eikä näkynyt vaivuin koko ajan suurempaan epätoivoon ja pettymykseen. Kehoni huusi toisen ihmisen kosketusta, se huusi hellyyttä, se voi pahoin siitä, että olin tukkinut luonnollisen virtauksen, Kehoni rupesi reagoimaan oudosti. Väsyin, turhauduin, olin masentunut
Vatsan kiputilojen vuoksi hakeuduin lääkäriinkin. Ei löytynyt vikaa. Silti näytin nuupahtaneelta ruusulta. ja tunsinkin niin.
Tuo kaikki rupesi vaikuttamaan myös luovuuteeni ja tapaani ajatella. Ennen olin aina ilman häpeää nauttinut tavastani elää ja soin itselleni nautinnollisia kokemuksia ilman, että arvotin niitä. Nyt olin luonut itsestäni puritanistin joka huomaamatta oli luonut valtavan epätasapainon keholleen. Alistuin ihmiskunnan luomaan suurimpaan huijaukseen. Ihmeen odottamiseen sekä itsensä ja halujensa kieltämiseen..
Kielsin nautinnon itseltäni peloissani, että kiinnittyisin tunnetasolla seksikumppaniini Mitä hölmöläisten hommaa. Etsin rakkautta joka on suurin tunteemme ja silti pelkään tuntevani. Elämä nauttii, kun se saa virrata rauhassa ja estämättä, rajoittamattomana. Vain silloin se tarjoilee parastaan. Juuri silloin voimme löytää jotain suurta. Kun luomme tiukkoja rajoja tuolle kaikelle me itseasiassa kiellämme itseltämme mahdollisuuden löytää tuo kaikki.
RAKKAUS ON JO KAIKESSA. SE ON SUURIN KOKEMUS ELÄMÄSTÄ
Kun tuon energian virtaus pysäytetään se sairastuttaa kehon ja mielen. Ihminen joka ennen hehkui vitaaliuttaan onkin nyt vain tyhjä varjo pelon seinällä selittämättömine kiputiloineen. Tukkiessani yhden energian virtauksen tukin sen myös kirjoittamisen osalta. Oivaltamisen riemu sai minut pitkästä aikaa myös kirjoittamaan. Kuinka olen kaivannutkaan sormieni lentoa näppäimistöllä sekä sanojen laittamista peräkkäin.
En ole itselleni vihainen olen iloinen että minulle on annettu mahdollisuus oppia virheistäni ja että yhä uudelleen ja uudelleen voin muokata käsityksiäni elämästä sillä sitähän kasvaminen ja itsensä löytäminen on.
Valaistuminen on sitä, että ihminen oppii tuntemaan itsensä. Ei mitään sen mystisempää. Silti suurin mystiikka ihmiselle on itsensä tunteminen ja omien reaktioidensa ymmärtäminen.
Tie todelliseen eheytymiseen on matka syvälle itseensä. Täysin rehellinen kokemus itsestään. kaikkien naamioiden riisuminen ja syvääkin syvempi armollisuus itseään kohtaan. Aito minä on kokemus timantin löytymisestä sisältään.
Aidon rakkaudenkin olen jo huomaamattani löytänyt, se katsoo minua peilistä takaisin syvin ruskein silmin, Aito rakkaus on itsensä löytämistä ja rajoitteista vapautumista. Aito rakkaus ymmärtää Elämän kielen joka on Kokemus. Kokemus kaikesta siitä mihin meillä on mahdollisuus NYT. Tässä hetkessä juuri sellaisena kuin nyt olemme.