VAPAUDEN  KUTSU

Aloitin blogini sanoilla: Seison Vapauden asemalla miettien mitä tehdä seuraavaksi. Nyt yhtäkkiä juna on pysähtymässä asemalle. Ovien valot näyttävät vihreää, puristan lippua rystyset valkoisena. Se suuri hetki elämässä on nyt. Minun valintani uskallanko astua junaan vai jäänkö asemalle peloissani? Minun kohtaloni. Haluan vain käpertyä pieneksi palloksi ja jäädä asemalle makaamaan. Joskus Pelko on suurempi kuin elämä itse.                             

 Olen halunnut monia asioita elämässäni ja olen saanutkin niitä. Viime vuosien kaikki tekoni ovat olleet jatkuvaa itseni paineistamista ja altistamista epämukavuusalueelleni päämääränä vain yksi tavoite. Eheytyminen ja itsetuntemus. Kasvumatka itseen on kaikkea muuta kuin sitä millaisen kuvan olen saanut hienoista opuksista. Kuinka helppoa ja auvoista se on. Sinä vain kasvat ja oivaltelet asioita, ihan  tuosta vain. Tai alkuun se vaikuttaa siltä. Sitten ymmärrät, että ilman todella kovaa työtä et voi oikeasti koskaan päätyä mihinkään. Voit lukea viisaita sanoja ja nyökytellä ymmärtäväsi mutta vasta elämällä ne todeksi ja oivaltamalla ne oikeasti syvällisesti voit kasvaa. Ja tuo kaikki pakottaa sinut käymään sisälläsi paikoissa joissa et välttämättä haluaisi käydä. Se kaikki on sinussa. Pimeys ja valo. Toivo ja epätoivo. Hyvyys ja pahuus. Minä tiedän jo kuinka rajaton ihminen voi olla ja silti en tiedä mitään.

Oma kasvumatkani on tullut vaiheeseen jonka olen jo pitkään kuullut kolkuttavan ovellani mutta en ole ollut halukas avaamaan tuota ovea.
Puolitoista viikkoa sitten en enää voinut paeta kohtaloni kutsua ja risteystä johon olin halunnut kävellä ja kuitenkaan en ollut halunnut.

Miten suurta itsekkyyttä se vaatiikaan, jättää ihan kaikki. Irrottautua kaikesta tutusta ja turvallisesta ja läheisistään. Lähteä kulkemaan tietämättä päämäärää. Edes välittämättä siitä. Sillä vain matka on tärkeä. Kurkistaminen seuraavan mutkan taakse. Tehdä se mistä sankaritarinat hehkuttavat. Sulkea ovi kiinni perässään tietäen ettei enää avaa sitä. Irtautua kaikesta.
Haluni olla yksin kasvaa päivä päivältä. Se ei tunnu minusta pahalta en pelkää yksinäisyyttä enkä kulkemista. Pelottavinta on lopultakin se, että entä jos en löydä koskaan sitä mitä etsin? Koko elämäni olen liikkunut, tuntenut tien kutsun. Etsinyt, kysellyt, katsellut. Ihmetellyt ja kyseenalaistanut.

Lähteminen merkitsee eroa rakkaasta lapsestani ja läheisistäni. Tiedän että nykyaikana meillä on lentokoneet ja Skypet mutta se on silti elämää mullistavaa. Tietää ettei tiedä muuta kuin halunsa kulkea ja kasvaa ihmisenä niihin mittoihin jotka minulla on mahdollisuus saavuttaa. Minä rakastan niin paljon teitä mutta minä rakastan myös tätä sielua joka sisälläni asuu. Onko suurinta rakkautta  tehdä itsensä onnelliseksi?

Minä uskon niin sillä vain siten voin taata sen, että muutkin ovat onnellisia lähelläni.
Lintu joka on vangittu häkkiin ei ole onnellinen.  Kokemus siitä, että  siivet kantavat  tekee siitä itsenäisen ja eheän. Mutta, vasta sinitaivaan tuuli siipien alla tekee siitä onnellisen.

KOHTI TASA-ARVOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Mitä minulle merkitsevät nuo sanat juuri tänään?
Kaiken vanhan on kuoltava pois, jotta uutta voisi syntyä.  Olen pähkäillyt mitä kautta ja miten ilmentäisin sitä kaikkea mikä on minulle henkisesti tärkeää. Arvoni on yksinkertaisesti vapaus.

Uskalluksesta syntyy Vapaus, kun pelko lakkaa kahlitsemasta meitä. Ja siitä on bloginikin kertonut alusta lähtien:

Vapaa valitsemaan, vapaa menneisyydestä, vapaa syyllisyyteni kahleista. Vapaa rakastamaan, vapaa uskomaan ja luottamaan. ” 

                                                 
                                                 VAPAUS LUO TASA-ARVOA
 
 
Maalaukseni VAPAUDEN NAINEN

Tasa-Arvo ei merkitse sitä, että en pitäisi hametta tai leipoisi leipää. Minulle se merkitsee yksinkertaisesti tätä: Mennessäni ensimmäiseen linja-autonkuljettajan työpaikkaani oli minulla vain yksi kysymys. Onko minulla sama palkka kuin miehillä? Hän vastasi kyllä. Tasa-arvo on samanlaista kohtelua olitpa presidentti taikka kadunlakaisija. Ei mitään sen ihmeellisempää. Se ei tarkoita sitä että vääntelemme sanoja ja yritämme tunkea kaikki samaan muottiin, se on vain ja ainoastaan käyttäytymiskoodi.

Tasa-arvo on käyttäytymiskoodi jolla jokainen yhteiskunnan jäsen väriin, ihoon, sukupuoleen, kokoon, sairauteen, tai varallisuuteen katsomatta on turvassa.

Kaikki alistaminen syntyy aina pelosta. Alistavan yksilön omasta heikkoudesta ja alemmuuden tunteesta, joka kompensoituu sillä, että haluaa hallita muita pelolla taikka vääryydellä. Pelko taasen naamioidaan vihalla. Ihminen on rikki sisältä eikä välttämättä tajua sitä lainkaan. Ja jos tajuaa ei ole halukas myöntämään sitä.

Yhteiskunta on heijastuma yksilöiden mielenterveydestä

Kun yksilö ei voi hyvin hän levittää ympäristöönsä kaiken pahoinvointinsa tavalla taikka toisella. Jos  on useita ihmisiä joilla on heikko itsetunto tämä estää omien mielipiteiden takana seisomisen sekä omista arvoistaan kiinni pitämisen. Silloin elämme niin, kuin on helpompaa uskaltamatta kyseenalaistaa mitään.  Pelko pitää meidät kiinni kaikessa vanhassa ja kaikessa siinä mitä emme uskalla muuttaa. Tähän perustuu yhteiskuntamme vinoutuneet rakenteet.
Heikko itsetunto syntyy monista eri tekijöistä. Itselläni raaka lapsuuteni aloitti sen. Jatkuva  mitätöinti kasvatti sitä. Imin kaiken negatiivisen itseeni. Käyttäytymiseni ei  parantanut itsetuntoani koska alemmuudentunteeni ruokki vihaani. Vihani vallassa tehtyjä tekoja sitten puitiin milloin missäkin. Vaikeinta oli katsoa peiliin ja huomata oma heikkoutensa. Kuinka vaikeaa se olikaan myöntää ääneen.
Olin luullut olevani voimakas ollessani vain pelokas. Mutta kuinka vapauttavaa onkaan ollut tarkastella itseään rehellisesti. Kaunistelematta vikoja ja puutteita mitä itsestäni löydän. Vain tuntemalla varjoni olen voinut puuttua vinoutuneeseen käytökseeni ja olen pikku hiljaa pystynyt rakentamaan itsetuntoani terveelle pohjalle. Vasta todellisen tarkastelun myötä ja tunnistaessaan itsessään kaikki puolet voi rakentua terve itsetunto.
Ja vasta silloin voimme saada aikaan todellisen muutoksen koska silloin koemme olevamme tasa-arvoisia. Tasa-arvoinen ihminen uskaltaa kyseenalaistaa yhteiskunnan normit ja elää mielensä vapaudesta käsin pitäen kiinni arvoistaan.
Tästä syntyy yleensä terveellä tavalla toimiminen myös toisten hyväksi. Kun ihminen ottaa vastuun itsestään ja omasta kasvustaan laittaen tarkasteluun kaikki ulkoa opitut ohjaukset ja arvot hän tekee palveluksen itsensä lisäksi ympäristölleen. Yhteiseksi hyväksi toiminen syntyy vasta silloin, kun yksilö tunnistaa itsessään tasa-arvon. Silloin hän kokee mielen vapautta. Vasta silloin, kun ihmismieli on vapaa me voimme elää terveessä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Tasa-arvoista Ystävänpäivää ihan kaikille <3