ITSETUNTEMUS ON SUURINTA RAKKAUTTA

Itsetuntemus on rakkautta. Se johtaa itsensä arvostamiseen, joka laittaa sinut toimimaan sen puolesta mikä on sinulle hyväksi. Kun huomaat mitä kaikkea voit tehdä itsesi puolesta jo tänään, muuttaa elämä uskomattomalla tavalla muotoaan.

Muutut rakkaudelliseksi olennoksi, joka on täysi jo itsessään.

Vuonna 2014 osallistuin tunnetestin tekemiseen. Hetki jona laitoin rakkauden ja vihan samalle viivalle kaikkien muiden laittaessa ne asteikon ääripäihin, vastakkaisiksi tunteiksi, oli suurin herättäjäni matkallani itsetuntemukseen. Ymmärsin kuinka vaurioitunut tunne-elämäni oli, menneisyyteni kolhujen vuoksi. Siitä asti, joka ikinen päivä, olen tehnyt itseni kanssa töitä muuttaakseni asian tilan.

Sukeltanut varjoihini, itkenyt tuskaani, tarkastellut rehellisesti, kuka olen ja minne haluan kulkea. Tehnyt mielettömän määrän itsetunto harjoituksia, taiteillut seinätauluja ja aforismeja. Meditoinut, löytänyt luonnon eheyttävän voiman. Tehnyt satoja alkuperäisen japanilaisen reikin hoitoja itselleni. Olen kääntynyt kohtaamaan pelkojani kulkien epämukavuusalueelleni missä kaikki kasvu tapahtuu.

Jokaisen ei tarvitse sukeltaa yhtä syvälle rankkojen kokemusten virtaan.  Kompassinsa voi kadottaa myös siksi, ettei yhtäkkiä näe elämäänsä ja sen mahdollisuuksia selkeästi.

Halu muuttaa elämää paremmaksi voi viedä meidät eksyksiin.

Yleensä pelko estää meitä tekemästä muutoksia. Pelon kohtaamiseen oiva ase on itsetuntemus. Se ei tarkoita, ettei sinua koskaan enää pelottaisi mutta tulet huomaamaan, koska pelko puhuu estäen sinua toimimasta paremman elämäsi hyväksi. Silloin sinun on helpompi viedä haluamasi muutos loppuun.

Vuonna 2016 mietin  miksi en löydä rakkautta. Silloin tajusin edelleen pelkääväni sitä. Yhdistin tuon uskomattoman jumalaisen tunteen pelkkiin väkivaltaisiin parisuhteisiin. Estin peloissani kaiken hyvän tulemasta elämääni. Riipuin huomaamattani kiinni vanhoissa käyttäytymismalleissa. Toimimattomien suhteiden jämissä, joissa en arvostanut itseäni yhtään. Nuo rippeet veivät minua takaisin negaatioiden ja itseinhon tilaan. Se tuntui  mieleni mielestä tutun turvalliselta, koska niin olin aina elänyt. 

Ei ole helppo muuttaa käyttäytymismalleja, jotka on oppinut jo lapsena. Joita huomaa pitäneensä yllä koko elämänsä.

Se on silti mahdollista ja siinä on sen kaunis lupaus.

Uskon, että ensin pitäisi oppia rakastamaan itseään jotta kykenisi tasa-arvoiseen suhteeseen. Niin kauan, kun odotamme, että joku rakastaa meidät ehjäksi kohtaamme aina samankaltaisia ongelmia parisuhteissa. Lopulta toistelemme mantraa ”kaikki puolisot ovat samanlaisia” huomaamatta, että me hakeudumme haavoinemme aina samanlaisten ihmisten luokse. Niin kauan, kun et ole eheä, vedät puoleesi aina samankaltaisia ihmisiä.

He eivät vastaa rakkauden kutsuun, vaan haavoitetun sydämen kutsuun.

Niin kauan, kun etsin rakkautta itseni ulkopuolelta elin haluamisen maailmassa. Se teki minusta rakkauden kerjäläisen. Kun tajusin olevani täysin kykenevä rakastamaan itse itseäni, löysin elämäni tarkoituksen. Puute on väistynyt ja elämä on rakkauden yltäkylläistä tanssia ihmeiden orkesterin tahtiin.

Kun tarkastelin rakkautta ja omaa elämääni huomasin eheyttäneeni rakkaudella itseäni. Oli hupaisaa huomata, että se mitä etsin olikin minulla koko ajan. Oli uskomaton tunne kun huomasin oppineeni rakastamaan itseäni. Haavoitetusta pikkutytöstä oli sittenkin kasvanut nainen, joka sanoi ei kiitos huonolle kohtelulle.

Ensimmäinen askeleesi on uskaltautua tarkastelemaan itseäsi rehellisesti. Olemme monesti vääristyneiden mielikuviemme vankeja. Olemme piilottaneet sisimpämme naamioiden armeijan taakse, joita vaihtelemme rooliemme mukaan. Työssä, vapaa-ajalla, ystävien seurassa, treffeillä.
Naamioiden riisuminen vie aikaa. Mutta sisälläsi sinua odottaa kaunein lahja ikinä.

Oma aito itsesi, jota uskallat esitellä ylpeänä maailmalle ilman häiveverhojen katinkultaa.

Kauneinta Valoa päivääsi <3 


MIKSI ON TÄRKEÄÄ OPPIA RAKASTAMAAN ITSEÄÄN?

Mieheni istui tietokoneella. Menin hänen taakseen näyttämän jotain ja sanoin katso kulta. Hän kääntyi, nousi ylös ja heitti minut selälleni olohuoneen pöytää päin. Selkäni paukahti pöydän kulmaan niin, että hengitykseni salpautui. Makasin maassa järkyttyneenä. Yritin haukkoa happea. Mietin, että halvaannuin. Kipu oli lamauttanut minut. Jossain kohti sain itseni pyöräytettyä kontilleni. Hän oli kääntynyt tyynesti katsomaan tietokonetta. Konttasin itkien hänen luokseen. Hän iski minua nyrkillä.

Vuosia myöhemmin, kun tarkastelin tuota tilannetta näin siinä jotain todella rumaa. Minä konttasin itkien hakemaan lisää. Niin syvä oli itseinhoni. En ollut oikeastaan koskaaan pysähtynyt miettimään miksi antauduin noihin sairaisiin suhteisiin yhä uudelleen. Kun lähdin purkamaan lapsuuteni traumat kohtasin, jokaisen noista tapahtumista. Tuo oli yksi pysäyttävimmistä sekä opettavaisimmista hetkistä elämässäni.

Ei katsoa sitä mitä, joku teki minulle vaan mitä minä tein itselleni.

Ei siis ole syytä tarkastella muiden käytöstä vaan oikeasti etsiä sisältään se tieto miksi käyttäydymme itseämme halventavasti.

Voimme kuluttaa koko elämämme katkeruudessa ja vihassa tai voimme kääntää vaikeutemme voitoiksi niin kliseistä kuin tuo onkin. Kyse on helposta valinnasta.

Mitä haluan elämääni? Ja sen jälkeen pyrkiä sitä kohti. Jos haluat olla huonossa työpaikassasi, jää siihen. Älä silloin tuhlaa aikaasi valittamlla huonosta pomostasi, huonoista työolosuhteistasi, hunosta palkastasi. Jos haluat kuulla äidiltäsi kuinka huono olet lasten kanssa soita hänelle jatkuvasti, ole yhteydessä, mene kahville. Jos haluat kuulla ystävältäsi kuinka huono olet miessuhteissasi ja kuinka et pysty tekemään mitään koska olet rahaton, kuuntele pitäen hänestä kiinni kaksin käsin. Jos haluat nyrkkiä jää ottamaan sitä vastaan.

Jos haluat muuttaa elämäsi. Valitse toisin.

Peloissamme kohdata aito itsemme haemme syyllisiä huonoon oloomme ulkopuoleltamme. Onhan helpompi vihata maailmaa, kuin katsoa peiliin ja miettiä kuinka voisin itse parantaa elämäni.
Kaikki nämä ovat helppoja valintoja. Sillä muutos lähtee aina itsestä. Ei koskaan toisesta.

Ihmiset tuhlaavat yllättävän paljon aikaansa selittelemällä miksi en voi. Kunpa he käyttäisivät saman ajan itsensä rohkaisuun ja selittämiseen miksi minä voin. Lauseissa itsessään on jo mahtava voima saada muutos aikaiseksi, suuntaan taikka toiseen. Valinta on jälleen sinulla.

Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Kysy itseltäsi miksi et voi kävellä ulos moisesta suhteesta? Miksi sinä olet siellä vielä. Älä syytä olosuhteitasi. Kävele vain peilin eteen, katso itseäsi ja kysy:

Miksi minä vihaan itseäni niin paljon?

Itse tajusin, että itsevihani syntyi heikosta itsetunnostani. Vaikka minua oli lapsuudessani vahingoitettu pahasti jatkoin itse aikuisena tuota työtä, jonka vanhempani, koulutoverini, miessuhteeni olivat panneet alulle. Minä olin muuttunut itseni rankaisijaksi. Minä en halunnut suoda itselleni mitään parempaa, koska olin päättänyt olevani arvoton.

Puhuin itselleni rumasti ja ajattelin itsestäni pelkkiä negatiivisia asioita löytämättä itsestäni mitään kaunista. Valitsin olla uskomatta muita, kun he kertoivat minun olevan jossain hyvä. Kiitokset saivat minut ärsyyntymään. Olin aina äänekkäästi mollaamassa itseäni tai elämääni.

Heikko itsetunto syntyy siitä, ettei ihminen tunne itseään ollenkaan.

Hän on keskittynyt elämässään pelkkien negatiivisten asioiden tuijottamiseen. Hän ei ole tutkinut omia voimavarojaan, ei ole tehnyt listaa hyvistä ja huonoista puolistaan. Ei ole uskaltautunut kysymään ystäviltään miten nämä näkevät hänet. Surullisinta kaikesta hän on valinnut olla uskomatta kuulemiaan hyviä asioita.

Joka ikinen on hyvä jossain. Et ehkä ole huomannut missä olet hyvä. Se on aivan eri asia, kuin se, ettet olisi missään hyvä. Kun etsit ja löydät nuo ominaisuudet tulet huomaamattasi tutustuneesi itsesi muihinkin puoliin. Kun huomaat hyvät puolesi sinulla on myös ymmärrystä varjo puolillesi. Kukaan ihminen ei ole vain, jotain yhtä ominaisuutta. Meissä on lukemattomia eri puolia. Eri vahvuuksia, eri värejä. Eri aikakausina käytämme eri osaa voimistamme.

Kun minä lopulta tajusin, ettei mikään pimeiden voimien Lady Antifortuna ollut syössyt päälleni kaikkea epäonnea vaan olin ihan itse tehnyt sen omilla valinnoillani. Se oli järkyttävä oivallus mutta se oli myös todella vapauttavaa. Silloin tajusin, että minulla on kaikki tarvittava voima muuttaa oma elämäni. Muuttaa se miten itse näin itseni. Luopua itsevihastani ja itseni alentamisesta. Mikä tärkeintä lakata suostumasta itseäni halventaviin suhteisiin.

Elämämme tärkein asia on oppia rakastamaan itseämme. Silloin lakkaamme vahingoittamasta itseämme. Kun lakkaamme vahingoittamasta itseämme opimme askel askeleeta kuinka uskomattoman arvokkaita ja kauniita me olemme. Kuinka tarpeellisia olemmekaan itsellemme. Kun olemme tarpeellisia itsellemme ymmärrämme, että olemme sitä myös muille. Ilman, että meidän täytyisi antaa kohdella itseämme huonosti.

Löytäessäsi oman voimasi olet löytänyt keinon muuttaa elämääsi.

Kauneinta valoa Päivääsi <3








RAKKAUDEN TAIKAKAUPPA

Koko maailma tuntuu tulleen hulluksi samanaikaisesti. Ikkunoista ja ovista pursuaa pelkkiä hirveyksiä. Ihmisten elämän systemaattinen kurjistaminen. Kurjuuden maksimointi pelon lietsomisella. Vihan, sorron sekä vastakkainasettelun lisääminen. Ahneuden pohjattomuus.

Olen ennen innokkaasti pyrkinyt parantamaan maailmaa. Seisonut barrikaadeilla nyrkkiä puiden, huutaen vihaani ilmoille. Joskus siihen vain kyllästyy, jatkuvaan likaviemärissä kävelyyn. Silmieni sulkemiseen olen liian realisti, mutta sydämessäni asuva herkkyys vaatii minua suojaamaan itseäni valinnoilla mitä tuon elämääni.

Mietin teemaani vuodelle 2019 ja tajusin haluavani elämääni rakkautta. Tämä blogi tulee keskittymään tuohon uskomattomaan voimaan ympärillämme. Jolla voimme eheyttää ja rikastuttaa elämäämme suunnattomasti. Se on tapani vastata sieluni kutsuun. Tutkia, miettiä, kokea, jakaa oivalluksiani.

Voisi luulla, että rakkaus on helppo aihe. Sen valtavan ominaisvoiman takia se on mielestäni myös äärimmäisen pelottava. Se on pyörittänyt sivilisaatioita kautta aikain. Siitä on laulettu, runoiltu, kirjoitettu. Se on nostanut kuningaskuntia ja syössyt niitä tuhoon. Sen vuoksi on murhattu, lähdetty sotimaan. Se on saanut ihmisiä tekemään uskomattomia sankaritekoja.

Se on aina ja kaikkialla vaikka emme uskoisi tuntevamme sitä. Silti se pyörittää elämäämme ja saa meidät sekoontumaan askeleissamme.  Rakkaus ympäröi meitä ja virtaa lävitsemme koko ajan. Jos vain uskallamme avautua sille.

Muuttaessamme oman energiamme viihdymme itsemme seurassa. Lakkaamme odottamasta, jotain ulkopuolista ihmettä joka muuttaisi elämämme suunnan. Rakkauden taika eheyttää haavamme, se auttaa meitä kasvamaan ihmisinä ja luomaan yksinäisestäkin elämästä sarjan kauneuden käsitteitä.

Se nostaa meidät aallolle, joka kohoaa yhä ylemmäs ja ylemmäs. Se ei tarkoita ettemme enää sukeltaisi mutta me nousemme nopeammin ylös ja olemme valmiimpia vastaamaan elämän haasteisiin sydämen salattua tietoa käyttäen.

Onnellinen ihminen kohtaa onnellisia ihmisiä. Vihaisena saat takaisin vihasi, jonka syljet maailmaan. Ja aina löytyy, joku pettynyt kanssasi kiroamaan maailman kurjuutta.

Kyse on vain valinnasta, mitä haluat elämääsi juuri nyt?

Rakastaessamme itsemme ehjäksi, rikomme kaikki raja-aitamme ja käsityskykymme elämästä ja sen suomista mahdollisuuksista nousee potenssiin triljoona. Huomaamatta olemme samalla muuttaneet elämäämme, joka onkin yhtäkkiä täynnä rakkautta ja ihmeitä.

Olemme astuneet sisään rakkauden taikakauppaan missä mikään ei ole mahdotonta.

Kauneinta Valoa päivääsi <3

ERAKOITUMISEN HAITAT

Ensimmäistä kertaa se iski täydellä voimalla tänään. Olin ollut hullun stressaantunut siitä asti, kun autoni hajosi ennen joulua. Vapauteni oli riistetty ja elämäni vaikeudet tuntuivat kulminoituvan tuohon jarruvikaan. Silti tuo tapahtuma oli jälleen outo siunaus.

Aloittamani Reikiopettaja koulutus järjestetään Helsingissä viikonloppuisin. Kuten arvata saattaa ei täältä pääse linja-autolla osallistumaan kursseille. Tuo koulutus on silti osa valintaani, osa sydämeni polkua. Se tekee minut kokonaiseksi. Reiki ei ole vain hoitotekniikka vaan henkisen kasvun tie. Tuo tie on ollut minulle ensiarvoisen tärkeä yli viisivuotta.

Mietin kaikki mahdottomat ja mahdolliset skenaariot millä pääsisin lauantaina pidettävään koulutukseen. Lopulta ihana ihminen tarjosi minulle mahdollisuutta matkustaa perjantaina pääkaupunkiseudulle Ullan kanssa ja majoittua hänen luonaan. Hän toisi meidät takaisin kurssin jälkeen.

Kun asuin täällä viimeksi jouduin tottumaan pakkopullaan. Jos osallistuin viikonloppuisin pääkaupunkiseudun kursseihin se tarkoitti lähtemistä perjantaina, kotiin paluun järjestyessä vasta maanantaina.

Olin todella kiitollinen ystäväni tarjouksesta,vaikka samalla häpesin syvästi aiheuttamaani vaivaa. Uusi ongelma nousi jälleen syvän ahdistuksen myötä ylös. Minä en halunnutkaan lähteä yöksi pääkaupunkiseudulle. Koko kehoni huusi ei. Minä en halunnut matkustaa yöpymään, jonnekin muualle tietäen, etten voisi palata illalla notkoselkäiseen sänkyyni vaikka haluaisin

Koin valtavan pelkoahdistuksen ajatuksesta, että me Ullan kanssa kävelisimme Helsingin rautatientorilla ja istuisimme sitten täyteen junaan. En kestänyt ajatusta kulkemisesta siinä ihmispaljoudessa, jossa energiat huokuvat kylmää teennäisen kiireellisyyden tärkeyttä.

Olin huomannut täällä asuessani, että nautin sinne menemisestä mutta paras hetki päivästä oli silti aina pysäyttäessäni Lappeenrannan suuntaan menevän linja-auton Itäkeskuksessa. Pikkuhiljaa matkan edistyessä tuntui, kuin jonkinlainen musta, näännyttävä, kuristava puku kuoriutuisi yltäni. Tunne oli vapauttava. Viimeistään Loviisan tiellä, maalaismaiseman levittäytyessä silmieni eteen, pääsi tyytyväinen kermaa latkineen kissan virnistys leviämään kasvoilleni. Hädin tuskin maltoin odottaa, että jalkani tapaisivat raitin ja aistisin kylän syvän rauhan.

 

. Oma rauha ja ympäristön hiljaisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä arvoja minulle. Se on jollain lailla syvästi hämmentävää.

Se ei tarkoita, ettenkö olisi sosiaalinen, taikka kaipasi parisuhdetta mutta haluan silti luontoa ja tilaa ympärilleni. Tuntuu hullulta haluta erakoitua maailmasta. Se tekee minut myös onnelliseksi, kun olemme retkillämme luonnossa Ullan kanssa. Kohdata metsän syvä rauha, antaa sen eheyttää. Huomata ajan valuvan jonnekin ja vain olla, vapaana kaikesta.

Sain loppujen lopuksi apua eräältä tutulta. Hän vie minut asemalle aamulla ja noutaa illalla. Puhkesin itkuun helpotuksesta, kun minun ei tarvitse viettää tuossa kaupungissa yhtään enempää aikaa, kuin se matka minkä kävelen Kultsalta Hämeentielle ja odotan pakokaasupöllyssä linja-autoani.

Auto on korjaamolla. Stressi laskenut Minä Pärjään ja nautin asteikolle.

Tuleeko minusta vai olenko kenties jo, tukka hapsottaen, maalitarha poskessa, unohtuneesti yö housuissa pitkin raittia koiran kanssa kävelevä erakoitumisen vertauskuva? Onko se vaarallista?

Olenko yliherkistynyt kaupungin pökerryttäville energioille ? Olenko sairastumassa paniikkihäiriöön? En tiedä.
Mutta tämän tiedän varmasti. Sydäntäni repii tällä hetkellä ajatus, jos joutuisin poistumaan suuren kuusen varjosta vailla mahdollisuutta palata tänne lepäämään.
Minä näen takapihallani keijupuutarhan raivaamattomine pusikoineen. Talitintin hyppivän innoissaan kuusen oksalta toiselle. Herään toivottaen huomenta maailma ja kiittäen, että saan elää täällä. Kun avaan ikkunani voin hengittää syvään puhdasta ilmaa ja kuulla hiljaisuuden.
Jos maalla asumisen suurin haitta on ”erakoituminen” ja elämästä täydellä sydämellä nauttiminen niin kiitos universumi minä otan sen vastaan 💝😍 Tosin haluaisin myös sen toimivan auton 😂