Kesätauko 🙂
Kauneinta valoa päivääsi <3
KESÄTAUKO
NYKYAJAN PIKATIE ONNEEN: ALBIINON SISÄELIMET NOIDAN PADASSA
Pääsiäisenä johtui mieleeni noituus ja ylösnousemus. Näkyvätkö nuo teemat nykyaikana ihmisten elämässä? Miten ne koskettavat omaa elämääni vai koskettavatko lainkaan?
Noituutta on ollut olemassa kautta aikojen. Entisaikojen noidilla oli usein paljon erilaista tietoutta kasveista ja muista keinoista, joilla auttaa yhteisöään. He olivat yhteisön arvostettuja ja tarpeellisia jäseniä. Ajatelkaa ihmistä, jonka tietämys yrteistä ja parantamisesta on ollut vaikuttavaa. Miten paljon valtaa hänellä onkaan koettu olleen oman tietämyksensä vuoksi? Kun paranemisprosessia ei ole ymmärretty sen on katsottu olleen, jotain yliluonnollista.
Pikkuhiljaa noituudelle luotiin negatiivinen kaiku tarkoituksella. Uskonpuhdistukset, noitavainot. Olemme leimanneet sillä sanalla asioita, joita pelkäämme ja emme ymmärrä. Ihmiset ovat vainonneet kauhuissaan erilaisuutta. Oma tietämättömyys ja pelko on syydetty toisten niskaan. Kateus, ahneus, mustasukkaisuus, jopa turhautuminen omaan elämään.
Kuinka monta kaunista naista onkaan poltettu noitana siksi, että jonkun mies on rakastanut tai ihaillut heitä? Poltettu siksi, että joku on mennyt omassa elämässä totaalisen vikaan ja siitä on pitänyt syyttää jotakuta muuta, kun peiliin katsominen ei ole luonnistunut. Me teemme uskomattoman kamalia asioita ahneudesta, pelosta, vihasta ja kateudesta sekä vallanhimosta.
Vallanhimosta on nimetty tieto ja osaaminen yliluonnolliseksi. Parantuminen ihmeiksi. Ja määrätty, että ihmeitä saa tehdä vain kirkko, lääkäri tai tiede. Historiamme on siis täynnä menetettyä tietotaitoa. Tuo tieto on tapettu ihmisten mukana, jotka eivät ole ymmärtäneet sopeutua hiljaa joukkoon. Tapettu, jotta joku toinen uskonto tai uskomus taikka tiede saisi lisää valtaa.
Voimme tuijottaa historian hämärään ja nyökytellä tyytyväisenä, että kyllä onpa ollut tietämätöntä ja pelokasta porukkaa. Ja sitten voimme kohottaa katseen peiliin ja miettiä miten suhtaudumme itse meille outoihin asioihin? Vieraisiin ihmisiin? Punkkareihin, rokkareihin, hippeihin, romaneihin, kerjäläisiin, erakoihin? Erilaiseen ruokavalioon, reikihoitoon, luonnonmukaiseen lääkintään?
Vielä nykyaikanakin, ihan pari viikkoa siiten, sain kommentin siitä, että reiki on paholaisen hommia. Että jumala kieltää henkien kanssa työskentelyn. En kyllä työskentele, kuin oman henkeni kanssa. Minulla ei ole myöskään tarvetta istua kirkossa syyttämässä paholaista omista teoistani tai viinanhimosta. Ei tarvitse polttaa naapurin noitaa, jonka matkaan mies lähti. Eikä hilata pihalla istuvaa mustaa kissaa salonyli viiteen kertaan ilman päätä koska senhän syy se on, että lehmät kuolivat ruttoon ja satokin menetettiin.
Elämme vuotta 2019. Historia ei ole opettanut ihmiselle yhtään mitään. Edelleen etsimme syytä omaan pahaan oloomme naapurista. Omat pelkomme ja niistä kumpuavat vihamme ja vihan vallassa tehdyt tekomme on helpompi pistää paholaisen piikkiin, kuin myöntää, että juu minä sen tein.
Nopeasti etsittävä tieto, tiede, uutiset, maailman tapahtumat, luonnon tuhoaminen, sodat, ahneus, orjuuttaminen, vallanhimo. Mikään ei oikeasti ole muuttunut historian alkuhämäristä. Siitä hetkestä, kun alkuihminen kohotti pahnoilta katseensa. Näki tähdenlennon, pelästyi ja uskoi maailmaansa tunkeutuneen suureen noituuden.
Afrikan albiino vainot. Tapetaan ihmisiä joiden raajoja ja sisäelimiä sitten myydään poppamiehille, jotta saavutettaisiin rikkautta ja onnea. Tätä kauhistellessa siirrän katseen lähipiiriin. Siirrän katseeni Suomeen. Katson ja kuuntelen mitä täällä rakkaassa ”lintukodossamme” tapahtuu. Ihmisiä vainotaan siksi, että he puhuvat markkinavoimia vastaan. Puhuvat ruokamme epäterveellisyydestä. Kirjoja poistetaan myynnistä ja sanan vapautta rajoitetaan. Minkä nimissä? Oikeasti?
Missä vaiheessa meidän tiedostavassa yhteiskunnassamme tarvitaan noin voimakkaita tekoja? Tulee mieleen natsi saksa ja kirjojen polttaminen. Inkvisition noitavainot. Puhumme vapaudesta ja samalla teemme kaikkemme rajoittaaksemme yksilön vapautta, sanan vapautta, syömisen vapautta, uskonnon vapautta, oikeutta valita itsellemme paras hoito.
Vastustan kaikin mahdollisin keinoin sitä hetkeä, että joku ulkopuolinen tulee minulle kertomaan kuinka minun pitää ajatella, puhua, pukeutua ja mitä minä saan laittaa suuhuni. Ja oikeasti mihin minä saan uskoa. Millä keinoin saan hoitaa itseäni.
Joskus kuulkaas ärsyttää se tekopyhyyden ja hyveellisyyden määrä johon piilotamme kaikki omat pelkomme. Se laittaa hiukan nin kuin oksentamaan. Olemme olevinamme vapaita ja suvaitsevaisia kuitenkin olemme nin täynnä omia pelkoja, että tukehdumme olemassaolon mahdottomuuteen.
Väitämme, että meillä on sanan vapaus mutta onko meillä? Vai sulkeeko rahan mahti suumme, kuin simpukat? Mitä tapahtuu sinun takapihallasi? Tai vieläkin enemmän mitä tapahtuu sinun sisälläsi? Päässäsi, sydämessäsi? Hyväksytkö nykyajan noitavainot, vihan ja ihmisten elämän kurjistamisen rahan mahdin vuoksi. Vai saako se sinut oksentamaan ?
Uskallatko katsoa ympärillesi vai jäätkö jumiin siihen mitä ympäristö sinulle opettaa kankeiden rajojensa sisällä? Muutos lähtee aina itsestä, ei koskaan muista. Vain laajentamalla omaa tietoutamme voimme oppia aitoa hyväksyntää.
Mitäpä näillä noitavainoilla sitten on tekemistä ylösnousemuksen kanssa? Mielestäni kaikki. Me pyrimme erilaisten oppien ja uskontojen varassa kohti parempaa painosta itsestämme.
Me pyrimme kaikin voimin sielun ja ruumiin yhteyteen, ylösnousemukseen. Kohti elämän tasapainoa ja hyvyyttä. Etsien kiihkeästi, jotain meille kuuluvaa meistä puuttuvaa.
Tunnemme suunnattoman tyhjyyden sisällämme. Emme vain tiedä mistä se tulee ja miksi. Tuo ainainen nälkä, tuli joka korventaa ja saa meidät voimaan pahoin. Sitä sieluamme kalvavaa tyhjyyttä sitten täytämme materialla. Tätä markkinavoimat käyttävät hyväkseen myyden meille aina entisestään hienompia välineitä ja tapoja täyttää tuota tyhjyyttä.
Pohjattomassa ahneudessa me jopa maksamme ihmisten tappamisesta, jotta poppamies voisi sitten luoda loitsuillaan meille paremman elämän. Nykyajan pikatie onneen : albiinon sisäelimet noidan padassa.
Ikävä kyllä tuota tyhjyyttä ei vain voi täyttää materialla. Se parannetaan ainoalla tiedossa olevalla keinolla. Tiedostamisella. Oman sydänyhteyden löytymisellä. Ja tuohon yhteyteen tarvitaan työtä, jotta oma itse tulisi kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Ei muiden silmissä vaan omissa.
Kun sydänyhteys on löytynyt emme ole pelkojemme ohjattavissa, emme tunne tarvetta syytellä toisia noituudesta eikä öitämme täytä pelko paholaisen ilmestymisestä.
Sydänyhteys on se hetki, kun ihminen kohtaa itsensä kaikkine vajavaisuuksineen, pelkoineen päivineen ja huomaa kaikesta huolimatta kykenevänsä rakastamaan itseään. Sydänyhteys on se hetki, kun koemme ylösnousemuksen. Se on suurin rakkauden hetki. Ruumis ja sielu ovat yhtä. Me olemme kokonaisia, koemme ykseyden emme egon erillisyyttä.
Rakastaessamme aidosti itseämme hyväksymme helposti erilaisen naapurimme. Hyväksymme toistemme uskonnot ja heidän elämänpolkunsa. Saavutamme hyväksynnän tilan sillä aito rakkaus ei tuomitse.
Pääsiäisen teemat toivat minulle pohdintojen kautta näkyväksi oman kasvu matkani askeleet. Yksi eteen, kaksi sivulle. Lievän suunnan korjauksen.
Ja sitten: Eteenpäin sanoi mummo lumessa.
Kauneinta valoa päivääsi <3
Tässä vielä muutama linkki samankaltaisiin aiheisiini