VAIHTOEHTOHOIDOT vs. NYKYLÄÄKETIEDE

Vieraskynä kirjoitus, olkaa hyvä.

Tahdon kertoa omakohtaisen kokemukseni tuosta usein suuria tunteita herättävästä aiheesta. Itseäni pidän aika tavalla skeptikkona sillä kyseenalaistan lähes kaiken, kunnes saan konkreettisen todisteen jostain asiasta. Siksipä yleisesti hyväksytty lääketiede ei vakuuta minua sen enempää kuin esim. vahat perinnehoidot. En ymmärrä miksi niiden pitäisi kilpailla tai sulkea pois toisiaan.

Ajattelen, että niiden tulisi lähinnä täydentää toisiaan, sillä kyse on ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä.

Minä kipuilin olkapääni kanssa lähes parikymmentä vuotta, kunnes eräs tuttavani kysyi uskonko ”jäsenkorjaukseen”? Vastasin että en yleensä usko mihinkään mutta pyrin antamaan kaikelle ja kaikille mahdollisuuden. Tuo tuttavani kertoi käyvänsä Kaustisella Kalevalaisen jäsenkorjaajan luona ja saaneensa sieltä avun vaivoihinsa.

Olin syönyt oman särkylääke kiintiöni täyteen ja tiesin ettei niiden vaihtaminen yhä vahvempiin paranna olkapäätäni. En liioin uskonut että leikkaus, jota oli jo väläytelty vaihtoehtona ollut oikea ratkaisu. Niinpä lähdin tuttavani mukana Kaustisiin näyttämään kättäni ja saamaan apua selkävaivoihini.

Olkapäätäni olivat tutkineet ja hoitaneet lääkärit, fysioterapeutit ja urheiluhierojat. Tuloksetta ja hoidoksi tarjottiin yhä lepoa, kortisoni pistoksia ja lopulta ”puukkoa”. No kuten jo sanoin mikään noista ei ollut mielestäni se mitä olkapääni tarvitsi.

Päästyäni viimein jäsenkorjaajan käsittelyyn sain vastailla monenlaisiin kysymyksiin liittyen vamman syntyyn ja sieltä nykyhetkeen. Käytyään selkäni läpi tuo nainen tutki ryhtiäni kysyen onko olkapääni ollut kauan tuolla tavoin. Sanoin etten minä tiedä miten sen kuuluu olla mutta tiedän ettei se toimi. Sen jälkeen, kun olin kuvaillut kipuja ja oireita alettiin käydä läpi liikeratoja. Ne olivatkin aika kaukana ”ehjän” käden liikeradoista.

Aika pian tuo jäsenkorjaaja sanoi, ettei olkapäässäni itseasiassa ole vikaa, vika on lapaluun liikkuvuudessa. Tarkemmin lihaksissa lapaluun alla, jotka putoamistapaturmassa olivat jotenkin menneet tilaan, joka esti lapaa liikkumasta oikein.

Puolen tunnin suht kivuliaan ”kaivelun” jälkeen alettiin kokeilla liikeratoja uudelleen. Kun lapojen alla kaikki oli paikoillaan, alkoi olkalihasten käsittely ja hetki hetkeltä liikeradat palasivat. Olkapää ei enää luiskahtanut pois paikoiltaan kuten ennen toimenpidettä vaan liikkui lähes samoin, kuin terve käsi toisella puolella. Tuntui hullulta, että vika, jota oli haettu olkapäästä kuvaamalla ja muilla keinoin ei ollutkaan olkapäässä vaan ihan muualla.

Poistuessani jäsenkorjaaja antoi ohjeet, kuinka toimia käden kanssa. Olkapäätä tukevat lihakset olivat koko lailla kadonneet käytön puutteen vuoksi, joten kuntoutusta oli pitkäksi aikaa, On ihan mahtavaa, että tänään voin tehdä tuolla kädellä lähes kaikkea mitä tein. reilut kaksikymmentä vuotta sitten. Voin pelata sulkapalloa tai tennistä ilman että maila lentää kesken lyönnin ja olkapää on sijoiltaan. Ihan mahtavaa on myös se, etten antanut pistää kortisoni piikkiä toisensa jälkeen tai lähtenyt leikkauttamaan olkapäätä, joka ei pysynyt paikallaan eikä liikkunut kunnolla.

Minä sain avun jäsenkorjauksesta, joka vaikuttaa aika kokonaisvaltaiselta hoidolta, ja hoidolta, jossa etsitään ongelman syy. Eikä vain hoideta oireita kuten ikävä kyllä usein tehdään.

Hiukan provosoivasta otsikosta huolimatta en edelleenkään halua asettaa vastakkain eri hoitomuotoja vaan toivon, että turha kiihko olisi poissa, kun keskustellaan asiasta. Kun tulehtunut umpisuoleni leikattiin, siihen tarvittiin kirurgiaa ja kovia lääkkeitä. Toimimaton olkapääni korjattiin löytämällä vika sieltä missä se oikeasti oli.

Kiitos ja kunnia kummallekin ammattikunnalle en kuollut tulehdukseen ja minulla on mainiosti toimiva olkapää. 

Seppo Ristolainen.

PELKOJA SUUREMMAT UNELMAT: KIRJA, JOSTA TODELLA PIDIN

Käteeni osui kirja nimeltä Pelkoja Suuremmat Unelmat jonka on kirjoittanut Varpu Eana. Jo pelkkä nimi aiheutti minussa kuplivaa iloa ja iloista toiveikkuutta.

Mikään ei kuitenkaan valmistanut minua siihen miten paljon kirja minulle antoi. Niitä ahaa elämyksiä ja de ja vu tunteita. Se vertaistuki minkä kirjasta sain, sitä ei voi ostaa millään rahalla, se on vain koettava lukemalla. Sukeltamalla syvälle kirjan koskettaviin tarinoihin. Tunnistamalla niissä itsensä ja hänetkin. Tuntemalla myötätuntoa. Sillä usein havahduin ajatukseen ” voi pikkuinen” . Tiesin tasan miltä kirjailijasta on täytynyt tuntua.

Kirja on omaelämänkerrallinen kertomus ahdistuneisuushäiriöstä sekä paniikkihäiriöstä. Se avaa pelkojen maailmaa, kuinka ne voivat rajoittaa huomattavasti arkeamme. Mutta se myös kertoo kuinka niitä voi ylittää, jotta voi elää mahdollisimman täyttä elämää. Ja kuinka yltää unelmiinsa. Se on inspiroiva ja kaunis tarina mutta ennen kaikkea kirja on hyödyllinen käsikirja tehtävineen sillä se laittaa tarkastelemaan myös omia pelkoja ja opettaa kohtaamaan niitä.

Itselleni, raiskakusen uhrille ja häpeään kiinni jääneelle ihmiselle, kolahtivat suuresti luvut ”Seksuaalisuuden pelot” sekä ”Rakkauden ja rakastamisen pelko”. Vaikka olenkin ylittänyt noita pelkoja en silti kokenut kirjaa turhaksi, sillä aivomme vaativat tuhansia toistoja ( ainakin minusta usein tuntuu siltä) oppiakseen, jonkun asia uusiksi. Ja varsinkin ylittääkseen pahan trauman aiheuttaman muistijäljen ja muuttaakseen sen aiheuttaman välttelevän käytöksen.

Ostin kirjan omakseni ja minua ilahduttaa aina, kun silmäni osuvat sen kanteen. Se muistuttaa minua jatkuvasti siitä, että vain omat pelkoni estävät minua saavuttamasta unelmiani. Joka kerta minä voimaannun nimestä. Se nostaa hymyn huulilleni ja kannustaa jatkamaan. PELKOJA SUUREMMMAT UNELMAT mikä kiehtova kirja itsetutkiskelun ja itsensä ymmärtämisen avuksi. En voi muuta, kuin lämpimästi suositella sitä luettavaksi ihan kaikille.

Rentouttavaa riippumatto matkaa hyvän kirjan parissa 🙂

Tässä kirjoittamiani artikkeleita peloista Uskallatko sanoa elämälle kyllä?

sekä Miksi on tärkeää oppia rakastamaan itseään?

Myös Itsetuntemus on suurinta rakkautta käsittelee tätä tuiki tärkeää aihetta

LUONNON REIKI

Olin herännyt siivoamaan kello viisi aamulla. Joskus ideani, vaikka osoittautuisivatkin hyväksi, aiheuttavat ylimääräistä työtä ja aikaisia heräämisiä. Tosin se oli mukavaa työtä. Arjen pyörityksessä oveni oli ollut vain heiluri saranoilla ja siivous ei sellaisessa melskeessä ole koskaan ensimmäinen tehtävä listallani.

Säntäillessäni edestakaisin vaatekasojen välillä, kiskoen imuria perässäni, pyöri mielessäni päivän teema. Rankkasade rummutti ikkunoita eikä sää näyttänyt selkenemisen merkkejä ennustuksista huolimatta. Vettä oli satanut koko yön. Varasuunnitelmakin oli, koska ihmiset matkustivat kauempaa luokseni. Minulla on hoitohuone asunnossani, jossa voisimme tarpeen vaatiessa tehdä hoitoja.

Muistan aikoja jolloin olin vihainen säälle. Vaikka itseasiassa olin vihainen asioille elämässäni. Koska en voinut tarkastella niitä vielä silloin rehellisesti kiukuttelin säälle. Oli liian kylmää, kuumaa, tuulista, sateista. Aina löytyi joku marinan syy, vaikka olisin tutkaillut säätä tasalämpöisestä huoneistostani.

Hyväksynnän opettelemisessa luonto on suurin opettajamme. Sen mahti on kiistaton. Alkaen jokapäiväisestä säästä ja jatkuen ihmisen biologiseen kelloon. Me synnymme, rapaudumme ja kuolemme vaikka käyttäisimme mitä tahansa voiteita ja ostaisimme mitä tahansa varaosia plastiikkakirurgeilta. Kun asioita ei voi muuttaa ne voi opetella hyväksymään. Pelko ja sellaisten asioiden vastustaminen sekä märehtiminen mille emme voi mitään vie tuhottomasti energiaa.

Hyväksyin siis vallitsevan sään miettien sen puhdistavaa ja elähdyttävää vaikutusta luonnolle helteiden jälkimainingeissa.

Kuin taiottuna aamun ja yön rankka sateet vaihtuivat juuri tapahtuman aloitusaikaan, kello 11, hohtavaan auringon paisteeseen. Vesilammikot höyrysivät kylän raitilla. Lämpötila kohosi minuuteissa hellelukemiin. Kuuman kostea viidakkoilma sai minut kaivamaan uimapukuni kätköistäni. Olin kertonut ihmisille mahdollisuudesta päästä uimaan hoitojen jälkeen. Meri on täällä ihan vieressä metsäkaistaletta, johon olin suunnitellut heidät vieväni.

Alkuperäisen japanilaisen Reikin tekniikkapäivillä sain idean kutsua yhdistyksen jäseniä Luonnon Reikin äärelle tänne Loviisan Pernajaan. Rakastan luontoa kuten varmasti aiemmista artikkeleistani, muunmuassa Eheyttävä Luontoyhteys https://www.vapaudenasema.com/641-2/, käy ilmi.

Ajatukseni oli yhdistää luonnonenergiat, jotka nekin ovat todella eheyttäviä jo yksinään, rakkaudelliseen Reiki energiaan. Olin aiemmin meditoinut ja joogannut luonnossa. Hoitanut siellä koiraani ja kasvillisuuttakin. Mutta nyt oli aika hoitaa siellä muita ja kokea itsekin hoito luonnon helmassa.

Reiki hoitoja, luonto, elähdyttävää yhdessä oloa ja nyyttikestit. Voiko päivältä enempää toivoa?

Kävelimme kylän raittia pitkin iloisesti jutellen. Esittelin hiukan kylän kauniita rakennuksia mutta kyllä Pernajan kylä itsessään puhuu kauneudellaan ja historiallaan puolestaan. Sinisenä hohtava merenlahti, täydessä kukassa olevat puutarhat ja luonnon kukittamat raitin reunukset. Vehreys ja sinisyys. Rauhoittavat värit itsessään ja iloinen mieli.

Nousimme polkua ylös metsään. Alustan asetimme sammaleiden päälle. Niiden alla ikiaikainen kallio. Näkymä huojuvien heinien peittämälle peltoaukealle, jossa peurat usein käyskentelevät. Ympärillä vankkoja mäntyjä, mustikan varpuja ja muutama koivu. Alkukesän vilkas linnusto lennähteli kiireissään edestakaisin puissa.

Keskittyessäsi hoitamaan, olemaan läsnä hoidettavalle, koko maailma ja sen ihmeet aukeavat sinulle. Läsnäolo hetkessä saa sinut huomaamaan ihan kaiken, pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

Koppakuoriainen, joka surahtaen putoaa puusta. Perhosen siiveniskun aiheuttama tuulenvire. Hyttysten jalkojen keveä kosketus iholla. Kävyt, jotka kypsyyttään poksahtelevat retki alustalle. Saalista kantava muurahainen ja mittarimato, joka keltaisena kulkee pitkin tummansinisten sortsien lankoja.

Maatessani hoidossa tunsin energioiden kulun kehossani. Kehollani auringon lämpö ja hoitajien käsien kosketus. Vajosin kauaksi rentoutuneen mieleni syvyyksiin ihanassa autuuden tilassa. Lintujen liverrys. Kesäinen käen kukunta. Tuulen tarina puiden oksissa. Syvä hiljaisuus täynnä elämän ääniä. Kehoni täydellinen tasapaino.

Ikuisuuden harmonia ajattomuuden hetkessä.

Hoitojen jälkeen pienen pieni sisilisko laiturilla paistattelemassa huikaisevaa päivää. Sukellus suolaisen lämpöiseen meriveteen. Antautuminen aaltojen vietäväksi kelluen. Muiden äänet kaukaisuudessa kun he istuivat laiturilla jutellen nauttimassa maalaisilmasta.

Yhteisen pöydän ympärillä vilkas ajatusten vaihto. Kiitäen naurusta vakavimpiin aiheisiin ja taas takaisin nauruun. Päivä venyi iltaan mutta meillä ei ollut kiire. Me olimme löytäneet olemisen keveyden ja ajattomuuden. Olimme löytäneet ihmisyyden syvimmän olemisen. Jakamisen.

Syvällä kunnioituksella ja rakkaudella kiitos teille kaikille uskomattoman kokemuksellisesta päivästä.

Minä tunsin olevani maailman onnekkain ihminen.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Kesäisin terveisin Riikka-Lea