MYSTINEN MATKA MATKAMESSUILLE

Olin varannut junamatkan matkamessuille 2020 perjantaiksi. Junamatkan lähtöaika kiinnitti huomioni heti lipunostossa 5.55. Muutoksen luku. Odotin ihmeissäni mitä matka toisi mukanaan. Ajaisinko ylös matkailuautolla vai mistä ihmeestä oli kyse? Olen pyrkinyt avaamaan sydämeni ja noudattamaan edelleenkin elämänohjettani, Carpe Diem, siksi odotin innoissani niin matkaa, kuin ystävieni tapaamista sekä matkamessujakin. Junamatka ei alkanut kauhean lupaavasti. Junan runko oli vaihtunut ja ison lemmikin paikkaa ei ollut tarjolla. Ullalle oli tarjolla penkinväli. Vanhalla rungolla ylsimme 140 km tuntinopeuteen 200 km sijasta.

MATKALUKEMISTA

Matka sujui lukien, Matka yli ymmärryksen kirjaa ja siitä heränneiden huomioiden kirjaamista mustakantiseen kirjaani. Herkkyyteni vuoksi ja koettujen asioiden ihana ystäväni suositteli minulle kirjaa luettavaksi. Kirja on läpileikkaus näkijä Anuirmelin matkaan näkijäksi Sen on toimittanut Heikki Saure. Linkki kirjaan Matka Yli Ymmärryksen. Laitoinkin ystävälleni viestin jo alkumatkasta, lukiessani kummituskohtausta: ”Tiedätkö mä luen tätä kirjaa ja mun koko päänahka on pystyssä. Tunnen niin hyvin tuon saman kauhun ja epäuskon. Se päivä, kun sanoin, että antaudun, haluan tietää ja tuntea itseni kokonaan. Se muutti jotain syvää. Minuun laskeutui rauha. Nyt mua itkettää, kamalasti. Kiitollinen, ihmeissäni ehkä jopa surullinen, meni näin kauan päästä kotiin. Kiitos kirja suosituksesta. Olen vuosien saatossa lainannut niin tämän, kuin Sielun sopimuksenkin mutta aina ennen ne ovat jääneet lukematta. Kaikelle on aikansa”. Viittasin viestissäni siihen, kuinka herkkä olen ja kuinka olen pyrkinyt kieltämään yliaistilliset näkyni ja kokemukseni. Lopulta vain päätin uskaltaa. Haluan tuntea itseni aivan kokonaan, jopa tuonkin puolen. Matka jatkui lukien ja käytävän toisella puolella olevan koiraihmisen kanssa välillä jutellen. Hänellä oli mäyräkoira Lilli, johon Ulla ei välittänyt tutustua, kunhan jatkoi kuorsaustaan.

MATKAMESSUT JA MATKAILUAUTOT

Saavuimme perille muutaman mutkan kautta. Helsingin kolea myrskyinen ilma löi kasvoille, kuin märkärätti. Matkamessut olivat silti mukava elämys ja hauskaa vaihtelua työhön ja arkeen. Tarkoitukseni oli kartoittaa matkailuautojen sisätila ratkaisuja ja saada autoista enemmän tietoa. Moinen hökötys on siintänyt unelmissani jo muutaman vuoden. Olen useasti ajatellut, että se riittäisi, vaikka asunnoksi Ullalle ja minulle. Talo, jonka voi siirtää minne haluaa. Olin pyytänyt erään ystävistäni mukaan messuille. Hänellä on vuosikausien kokemus matkailuautoista. Kaikkea ei uusi hoksaa kysyä. Kuten lämmitysjärjestelmää, kaasupullon vaihtamista, sähköpatruunaa. Mikä on autoissa turhaa ja mitä ilman pärjää. Kaikista isoin kriteeri on ollut Ullan kokoinen lattia. Paikka, jossa koira voisi maata oikoisenaan. Meillä oli hauskaa. Uututtaan kiiltelevät matka-autot lumosivat katsojan. En edes tiedä kuinka monessa ohjaamossa istuin. Yhtä paljon, kuin on merkitystä sisätila ratkaisulla, yhtä paljon on mielestäni merkitystä myös ajoasennolla minkä penkistä saat irti. Oli ihanaa saada tietoa. Jutella ihmisten kanssa, joilla oli jo auto ja koiria kuljetettavana. He tiesivät kertoa omia huomioitaan. Ja sain erilaisia näkemyksiä.

JOHDATUS UNELMA MATKALLE

Päivä kului, kuin siivillä. Emme olleet koko päivänä kerenneet muualle, kuin matkailuauto puolelle. Useasti viivähti mielessä, että haluan nähdä myös toisen puolen eli sen missä myytiin matkoja. Olimme jo lähdössä pois, kun sanoin väsyneelle ystävälleni, että haluan käydä matka puolellakin. Joku asia kutsui minua niin voimakkaasti. Sovimme keskiaulassa, että saisin 15 minuuttia aikaa käydä siellä, sitten lähtisimme. Messut lähenivät sulkemista ja ihmismassat olivat vähenneet. Silti messuhalli oli valtava. Kävelin sisään ja mietin mitä haluaisin nähdä. Pysähdyin ja kuten satoja kertoja ennekin samanlaisessa tilanteessa, kun jokin kutsui mutten tiennyt mikä kurottauduin kohti sisintäni. Kysyin hiljaa mielessäni ”Mitä minun pitää nähdä täällä?” Vastaus tuli heti, kun lähdin ripeästi jatkamaan matkaani. Sisältäni kuului ”Oikealle”. Käännyin kävellen reipasta vauhtia, silmäillen samalla ympäristöä. Deletoiden sitä mikä ei kutsunut, ei pysäyttänyt. Mietin, ettei ainakaan matka-autoja niitä oli nähty jo tarpeeksi. ”Vasen” kuului. Käännyin sinne kävellen edelleen ripeästi eteenpäin, kun silmäni osuivat edessä olevaan pieneen kojuun, jossa luki Mongolia. Huusin OI! Kylmät väreet ryntäsivät voimallisesti pitkin kehoani ylös ja alas. Mies kirjoitti tiskin ääressä jotain. Huuliltani, kehostani, jostain syvältä purkautui uudestaan ”Oi”, en kyennyt muuhun. Kylmät väreet kehollani kulkivat edelleen ja tunsin riemun laulavan sydämessäni. Olen halunnut kauan matkustaa Mongoliaan. Ulan Bator ja shamanismi. Ja sinne minut oli johdatettu. Halki valtavan hallin suorinta tietä täsmälleen oikeaan kohtaan. Kohti Unelmaani.

ITSE LUOTTAMUS SAA USKOMAAN MINÄ PYSTYN

Yhä uudelleen jaksan hämmästyä ohjausta. Jokainen kerta se on yhtä pysäyttävää. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja kehoani. Luottamaan intuitiooni ja sydämeni ääneen. Uskon silti, että on myös se mystinen ”jokin” ja opimme kuuntelemaan elämää vain yhdistymällä sydänvoimamme. Olin useasti jättänyt huomiotta varoitus signaalit, joita olin kuullut. Viimeinen kerta vuosia sitten johti melkein tappooni. Myöhemmin Tukinaisessa kertoessani tapausta, työntekijä katsoi minua ja sanoi: ”Sinun hälytyskellosi soivat täysillä ja silti sinä menit tilanteeseen Miksi?”. Hänen kysymyksensä sai minut ensimmäisen kerran tarkastelemaan tilannetta niin , että miksi en kuunnellut itseäni?  Siitä lähtien ja tutustuessani enemmän itseeni olen harjoittanut kykyäni kuunnella itseäni. Jokin minussa tietää vaikkapa Tsekkien vuoristossa missä olen. Kartanlukutaitoa ei ole siunaantunut eikä kompassinkaan mutta aina minut on neuvottu ihmisten ilmoille, juuri noilla täsmällisillä oikealle vasemmalle käskyillä. Tai jonkin löydettävän, merkityksellisen asian luokse. Harjoittelin tietenkin vuosien saatossa. Ensin kaduilla, sitten ajaessa ja lopulta metsässäkin. Mitä luottavaisemmin suhtauduin itseeni ja tuohon ääneen sitä huimempia ovat olleet tulokset. Sanoin miehelle, että mieletöntä olen vuosikausia halunnut matkustaa Mongoliaan ja nyt minut johdatettiin suoraan tänne Hän kysyi, haluaisinko jättää yhteystietoni. He olivat tekemässä sinne syyskuussa matkaa. Hän oli kerännyt yhteystietoja ja laittaisi lisä infon matkasta s-postiin. Kirjoitin riemuiten yhteystietoni. Vaihdoimme vielä muutaman sanan. Sanoin, että minun on kiiruhdettava sillä, sain viisitoista minuuttia aikaa käydä siellä. Palasin riemuissani aulaan. Olin käyttänyt aikaa 13 minuuttia.

MATKAN MERKITYKSELLISYYS

Uskon, että tarvitsin myös vahvistusta sille, mikä on tärkeää. Jos matka olisi tuotu minulle yhtään toisella tavalla se ei olisi tuntunut juuri tältä. Johdatukselta. Merkitykselliseltä. Jatkumolta. Olenhan juuri muuttamassa ylemmäksi Lappiin. Oikeastaan sen vuoksi, että osallistun Shamanismin peruskurssille siellä myöhemmin keväällä. Mutta se onkin toinen tarina, vaikka matka sinne on jo alkanutkin. Koko matkailuauto näyttely kutistui pieneksi Mongolian rinnalla. Mietin mitä varten olin oikeasti tullutkaan messuille ja koko pitkän matkan Lapista alas Helsinkiin? Ihanaa matkailua ja rohkeaa löytöretkeilyä minne ikinä haluat itsesi suunnatakin. Mongolian aroille tai uskomattomaan sisimpääsi. Löydettävää on aina monin verroin enemmän, kuin koskaan uskallat unelmoidakaan. Kauneinta valoa päivääsi <3 Tässä lisää aiheesta INTUITION VOIMALLA HYPPY TYHJYYTEEN?

5 ASIAA JOTKA ON HYVÄ OTTAA HUOMIOON KUN LÄHDET JUNAMATKALLE KOIRAN KANSSA

Minulta kysytään usein eikö ole haastavaa matkustaa koiran kanssa?

Tuo kysymys sai minut viimeinkin tarttumaan toimeen ja tuomaan ajatuksiani esiin.

Ystäväni Ulla nimittäin on yli viisikymmenkiloinen vihikoira. Kuolaava, kuorsaava, jokaista ihmistä lähestyvä, ystävällinen hännänheiluttaja. Koko ei siis ole millään lailla kompakti olipa kyseessä auto, matkailuauto, linja-auto, juna taikka lentokone.

Junamatkalle koiran kanssa. Kuva Riikka-Lea

Jos en laske mukaan omaa autoamme niin yleisimmin matkalle menemme kuitenkin linja-autojen ja junien kyyditseminä. Linja-autojen penkkien välissä lattialla on juuri ja juuri tilaa tuon kokoiselle koiralle. Omat jalat saa toki roikotettua rennosti 😀 käytävän puolella.

Edellinen vihini Ave (elopaino 73kg) ei olisi moiseen tilaan mahtunutkaan mutta hänenkin kanssaan tuli kierrettyä Eurooppaa.

Koiran koko voi olla matkustamiseen vaikuttava tekijä. Helpompaa on istua junassa pienen koiran kanssa ja saada sille paikkakin.

Kertaakaan en ole matkaa silti jättänyt tekemättä koiran koon vuoksi.

Jos matkustan lentokoneella niin silloin Ullalle on tuttuja hoitopaikkoja. Mutta, jos olen pidempään pois matkaan niin, että koirakin tulee mukaan. Onhan se kuitenkin kiinteä osa laumaa.

Samat perustarpeet koirilla on matkoillakin riippumatta koosta. Ruoka, juoma, suoja. Eli samat asiat, kuin kotonakin.

MUISTILISTA JUNAMATKALLE KOIRAN KANSSA

Ensimmäinen asia saattaa kuulostaa itsestään selvältä jo muutamankin matkan tehneelle mutta ensimmäiselle matkalleni koiran kanssa aikoinaan jouduin etsimään tämänkin tiedon.

1. Paikkavaraus

Kaikissa junissa on varattu tilat lemmikeille. Pidemmälle matkalle kannattaa tehdä paikkavaraus.

Varsinkin ison koiran kanssa on hyvä varata ison lemmikin paikka. Siinä on reilusti tilaa isonkin koiran maata. Itse olen ollut äärimmäisen tyytyväinen VR–n ison lemmikin paikkoihin.

Paikkavaraus on helppo tehdä.

Junamatkalle koiran kanssa. Kuvakaappaus VR:n sivuilta

Varaus tehdään oman lipunostosi yhteydessä. Lippu on helppo ostaa esimerkiksi VR:n verkkokaupasta. Laitettuasi matkan lähtöaseman ja määränpään sekä kellonajan tulee näkyviin ehdotelma lipuista.

Valittuasi lipun tulee näkyviin suuri painike Jatka paikanvalintaan.

Alapuolelle listautuu erilaisia paikkoja: Istumapaikka, Iso lemmikkieläin, lemmikkipaikka, Vastakkainen ja pyörätuolipaikka.

Rastitat koiran koon mukaan esim. iso lemmikkipaikka, jolloin selain siirtää sinut junavaunun kuvaan, jossa näet vapaat paikat vihreällä.

Klikkaat valitsemaasi paikkaa ja lemmikkimaksu päivittyy automaattisesti hintaan. Kun olet maksanut ostoksesi, liput tulevat valitsemaasi palveluun esim. tekstiviestillä puhelimeesi.

HUOM: Tarkista, että myös lemmikkilippu tulee perille. Sitä kysytään junassa.

Lähijunissakin koiran saa kätevästi kuljetettua, kunhan menee lemmikkivaunuun. Vaunut ovat selkeästi merkitty koiran kuvalla. Kissat ja muut lemmikit tarvitsevat kuljetushäkin junamatkoille.

Koiran matka kaukojunissa maksaa 5€.

Lähijunissa koira matkustaa maksutta lemmikkivaunussa.

Tässä linkki VR-n sivuille https://www.vr.fi/cs/vr/fi/lemmikit_uusi

2. Syötä ja juota sekä vie koira tarpeilleen hyvissä ajoin ennen matkaa.

Ulla syö kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin. Itse olen pitänyt nyrkkisääntönä vähintään tuntia ennen matkaa. Mieluummin enemmän. Aikainen aamu matka ei vain usein anna pelivaraa tälle ajallisesti. Noudata kuitenkin koirasi omaa ruokarytmiä.

Junamatkalle koiran kanssa. Kuva Riikka-Lea

Ruoka vatsassa rauhoittaa koiraa.

Myös lenkkeily rauhoittaa koiraa, kun ylimääräinen energia saadaan purettua pois.

Koiran matkapahoinvoinnista

Minulla ei ole koskaan ollut koiraa, joka kärsisi matkapahoinvoinnista. Joten, jos sinun koirasi kärsii siitä, niin suosittelen tekemään niiden ohjeiden mukaan, jotka olet saanut. Jos sinulla ei ole vielä tietoa koko asiasta, miten toimia, tässä muutamia linkkejä https://www.vetcare.fi/mita-avuksi-koiran-matkapahoinvointiin/ sekä https://evidensia.fi/hoitovinkit/koira-autossa-koiran-matkapahoinvointi/#koiran-matkapahoinvointi-pilaa-matkustamisen

Olemme opettaneet, jokaisen koiramme aikojen saatossa vähintään autoon jo pennusta. Mielellään myös julkiseen liikenteeseen. Tosin Ullan kanssa tein tämän aikuisena, koska Ulla tuli luokseni asumaan kolmevuotiaana.

On myös hyvä opettaa pentu paikkoihin, joissa on paljon väkeä.

Vaikka koira tulisi asumaan maalle ei koskaan tiedä miten elämä muuttuu tai mihin pitää matkustaa. Silloin on hyvä tietää, että koiran ei tarvitse stressata erilaista ympäristöä.

3. Koiran junamatkalle mukaan

  • Koiran oma peitto tai pyyhe. Jotain tutun hajuista.
  • Kuolapyyhe (ainakin viheille, todella tärkeä 😀).
  • Vesipullo ja kuppi, varsinkin lämpöisenä päivänä.
  • Makupaloja, jos käytät koirasi palkitsemiseen niitä.
  • Kakkapusseja

Pidä huolta siitä, että korjaat lemmikkisi jätökset niin ulkoa, kuin sisältäkin.

Kerran saavuttuamme Tampereen asemalle, Ulla päätti kakata keskelle asemaa. Siinä minä seisoin hetken naama punaisena ja ihmiset kohottelivat kulmiaan ja tuijottivat paheksuvasti.

Kohautin olkiani. Olin vienyt Ullan lenkille ennen matkaa mutta voiko kakka hätää käskyttää? Minulla oli luojan kiitos kakkapusseja ja ihmisten tuijotus vaihtui, kuin taikaiskusta.

Omalla käytöksellämme varmistamme jokainen sen, että tulevaisuudessakin karvaiset ystävämme voivat seurata meitä matkoillemme.

Tästä pääsemmekin seuraavaan asiaan.

4. Kanssamatkustajat

Pidä huolta, että koirasi ei hauku junassa. Mikään ei ole niin häiritsevää, kuin jatkuvasti haukkuva koira.

Minulla on koko elämäni ollut koiria. Minä pidän niistä. Jos se on minusta häiritsevää, mitä kokeekaan sellainen ihminen, joka haluaisi rauhallisen junamatkan, stressaavan työpäivänsä päätteeksi?

Kaikki eivät pidä koirista ja heillä on täysi oikeus omiin mieltymyksiinsä, niin kuin sinullakin omiisi. Toisille ihmisille koirapelko on suuri arkea kovasti haittaava tekijä. Siinä ei auta, vaikka kuinka sanoisi ” ei tämä mitään tee”.

Pidetään huolta, ettemme anna omien lemmikkiemme lisätä toisten pelkoa tai edes inhoa.

Koirille luontaista on haistelu ja joskus siitä seuraa tungettelu.

Ulla on siinä mestari. Hän vain puskee ihmisten luokse, ihan kiinni istumaan ja rupeaa vaatimaan, että ihminen rapsuttaa häntä täältä iäisyyteen.

Joudun jatkuvasti olemaan tarkkana tämän asian kanssa. Vaatteille kuolaava vihi, vaikka olisi kuinka ystävällinen, ei ole mukava.

Junamatkalle koiran kanssa Kuva Riikka-Lea

Ulla on tottunut matkailija, joten hän rentoutuu maaten junan lattialle. Ulla on oppinut, että juna on matkustamista varten ja leikit leikitään koirapuistoissa.

Useammin, kuin kerran Ulla on paikallaan kääntynyt seinään päin näyttäen halunsa olla rauhassa. Silti useammin, kuin kerran on joku päästänyt koiransa häiritsemään Ullan unta.

Muistetaan, että koirallakin on oikeus matkustaa rauhassa, kuten meillä ihmisilläkin.

5. Rauhoitu, rentoudu ja nauti.

Jos koira on kovin levoton hajuista ja ihmisten ohi kulkemisista. Tässä on helppo keino rauhoittaa koira.

Hengitä syvään aina vatsanpohjaan asti. Pitkiä rauhallisia hengenvetoja, kolme kappaletta. Tämä rentouttaa sinua ja koira vaistoaa sen heti.

Sitten haukottele.

Ihan leveästi. Anna tulla jopa ääni mukaan. Älä piittaa juuri nyt kanssamatkustajista.

Haukottelu on yksi koirien käyttämä rauhoittava signaali.

Käytän sitä monesti rauhoittaessani Ullaa, jos huomaan sen olevan epävarma tai levoton siitä mitä tapahtuu.

Meillä on monesti tapana inhimillistää koiraa ja ruveta puhumaan sille säälitellen, rapsutellen sitä samalla.

Tämä on oikeasti huono keino, joka vain vahvistaa koiran käsitystä kamalasta tilanteesta. Ja samalla huomaamattamme me palkitsemme sitä hermostuneisuudesta.

Ja sitähän me emme missään nimessä halua.

Kun koira on levollinen ja rauhassa voit osoittaa sille rapsuttelemalla huomiotasi. Vielä parempi on, jos silität pitkiä rauhallisia vetoja.

Koirat lukevat meitä ja ympäristöä koko ajan.

Lähtiessäsi itse rentoutuneena ja nauttien junamatkalle koirasi kanssa rauhoittuu nelijalkainen ystäväsikin.

Letkeitä matka kilometrejä

Toivottavat Riikka-Lea ja Ulla vihi.

Tästä artikkelistani löydät tietoa koiran kanssa junamatkailusta Euroopassa https://www.vapaudenasema.com/pod-smerkem-alla-smerkem-vuoren/

Jos pidit lukemastasi tai/ja koit sen tarpeelliseksi olisitko ystävällinen ja jakaisit artikkelin. Kiitos jo etukäteen 🙂