VENÄLÄINEN RULETTI

”Hän avaa revolverin pesän. Pyöräyttää sitä. Öljy haisee. Rulla pyörii.
Hän laittaa luodin sisään ja pyöräyttää rullaa.
Tuohon hetkeen kukaan ei liikkunut. Kaikki veri vain pakeni meistä. Olimme, kuin vampyyritarhan lapset. Valkoisia, täydellisen liikkumattomia.”

Ote kirjani sivulta 30.

Niin monissa elokuvissa olemme nähneet Venäläistä Rulettia pelattavan. Olemme ehkä ollet kauhuissamme,sormemme ovat hiipineet lähemmäksi suuta. Huomaamatta kehomme on jännittynyt, mietimme miten lopussa käy. Selviääkö sankari?

Mutta moniko meistä on kohadnnut tuon kauhun elävässä elämässä? Tuntenut kylmän aseen iskeytyvän ohimolleen, tuntenut ilmavirran, kun iskuri painetaan alas, tuntenut pitkien hiustensa nousevan kauhusta ylös?

Moniko on kohdannut tuon kauhun pienenä tyttönä Suomessa? Hyvinvointivaltiossamme.

Minä olen. Ja minä jäin eloon kertomaan siitä teille.

Minun kirjani ei ole elokuvaa, ei fiktiota. Ylläoleva kohta on auteenttinen ote elävästä elämästä.

Sivulla kolmekymmentä kerron palan pienen tytön matkaa, kauan ennen aikuisuuden kynnystä.

Tosielämässä se, että joku laittaa sinut istumaan keittiönpöydän ääreen, ottaa käteensä valtavan revolverin ja sanoo, että nyt pelataan venäläistä rulettia on jotain sanoinkuvaamatonta. Tuo kauhu seuraa sinua niin kauan kunnes ymmärrät purkaa sen aiheuttaman trauman.

Vasta muutamia vuosia sitten eräällä Reiki kursilla tuli selkeästi ilmi, että oikea puoleni kehosta, juurikin tuo ohimon kohta johon ase iskettiin ennen, kuin liipasin lähti taakse, oli edelleen kohta, joka ei kestänyt lähestymistä ilman kauhua ja kipua. Niin syvälle trauma oli painunut kehomuistiini.

Terapian ja Reikihoidon avulla kohtasin tuskan, kivun ja kauhun. Kohtasin oman avuttomuuteni.

Elämänkokemus ei synny siitä, että olet kohdannut jotain pahaa. Se syntyy ainoastaan silloin, kun ihminen löytää ymmärryksen tuon kaiken yli.

Se syntyy sinä hetkenä, kun itket hiljaaa ja alat pikku hiljaa ymmärtämään. Alat hapuillen miettimään, että tuo pahuuden ruumiillistuma on ollut, joskus pieni poika. Mietit mitä hänelle on mahtanaut tapahtua, että hän teki sinulle niin?

Se syntyy hetkinä, jolloin näet maailman realisistiseti. Oppien löytämään sieltä kaikkea hyvää kaiken pahan rinnalle.

Se löytyy hetkistä, kun opit rakastamaan itseäsi ja ymmärrät olevasi yhtä kykeneväinen pahaan mutta myös hyvään.

Se syntyy hetkistä, kun ymmärrät, ettet ainoastaan selvinnyt vaan sinä elät jälleen.

Ja sinä elät täydemmin, kuin koskaan, koska sinulla on tuo kaikki tuska ja kipu käytynä läpi. Sinulla on vertailukohta jonne katsoa, kun tuntuu, että maailma hajoaa kynnen katkeamiseen.

Ja tuo kaikki luo perspektiivin tämän päivän minuuteesi. Ja tuo kaikki muistuttaa sinulle tänään, kuinka loistavaa onkaan vain elää. Istua hiljaa ja hengittää.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Kirjani Vapauden Asema, kirja rohkeudesta, rakkaudesta, anteeksiannosta ja muutoksesta ostettavissa nyt

TÄSTÄ KIRJA OSTOKSILLE

MIKÄ HITON MAINOSTAMINEN? Kolmen minuutin Podcast

”Mainostaminen on päivän sana mutta kuka sitä saa tehdä ja miten?
Tajunnavirtaa taskulaskimen kokoisella mikrofonilla suoraan Pohjois- Karjalasta.”

Mikä hiton mainostaminen?
Jotenkin minusta tuntuu, että on aika astua tiiviimmin sinne mikä on minulle myös luontaista mutta ollut äärettömän pelottavaakin.

Olen lausunut runojani ihmisten edessä ja tuntenut alastonta kauhua sekä pyörtymisen tunnetta. Mutta kuten aina, pelot on tehty kohdattavaksi.

Tämän matkan aloitin jo muutama vuosi sitten tehdessäni runoistani videoita.
Outoa, onko siitäkin jo yli kaksi vuotta, kun perustin youtubeen Runo Kanavan? 🙂 Kyllä ihan erikseen kirjoitettuna 🙂
Paljon on ilmeisesti tehty matkan varrella.

Pikkuhiljaa tuolla huikealla matkallani ”maailman ääriin” rupesin tekemään videoita meikittä ja vain puhuin kuulumisia. Blogini mukaisesti nimesin myös youtube kanavan Vapauden Asemaksi.

Nuo kaikki tallenteet ovat edelleen kuunneltavissa ja nähtävissä kanavallani VAPAUDEN ASEMA YOUTUBE KANAVA

RESONOIVA ÄÄNENVÄRI

Ilmaisen paljon itseäni puhumalla erilaisilla äänenpainoilla, kuten meistä jokainen. Sillä ihminen on täydellinen kokonaisuus ei vain yhden asian summa.

Ääni, se kaikki miten puhumme on monesti tunteitamme liikkuttava voima. Ääni on reitti alitajuntaamme.

Ääni on äärimmäisen tärkeä myös kohdatessamme uuden ihmisen. Oletteko huomanneet kuinka, ette rakastu pelkkään upeaan ulkokuoreen vaan myös ääneen?

Mieheni ääni on minulle tärkeä, se liikkutta minua syvästi. Se koskettaa minua syvällä solutasolla ja resonoin voimakkaasti siihen. Se on tärkein kommunikaation välineemme  tällä hetkellä, johtuen fyysisestä välimatkasta.

Miten hän puhuu ilmaisten itseään ja se kaikki tunne mitä tuo äänenväri välittää. Se mitä kaikkea tuo ääni herättä minussa kutistaa välimatkan olemattomaksi.

Ääni on puhdasta energiaa.

En ole koskaan välttänyt monotonisesta äänestä. Se saa minut ärsyyntymään. Tuntuu, kuin ihminen olisi niin estoinen, että ei uskalla puhua eikä ilmaista itseään. Siksi sellaiset luennot ovat unettavia. Sellaiset esiintyjät saavat minut lähtemään salista. Sellainen mainos on hyvä tapa karkottaa asiakas.

Ääni on tunteiden ilmaisu väline ja monesti me emme uskalla käyttää tuota loistavaa instrumenttiä itsessämme.

Ja koska tämä on ensimmäisiä asioita minkä huomaan ihmisessä tiedän sen tärkeyden.

AINA LÄSNÄOLEVA ÄÄNIMAAILMA

Jos ääneen lisätään myös visuaalisuus voi monesti itse sanoma hukkua, koska jäämme tuijottamaan kuvaa niin voimakkaasti.

Huomasimme tämän ystäväni kanssa tehdessämme videota yhdestä pitkästä runostani Villi Sydän. Kokonaisuus oli huikea. Talvipakkanen Sodankylässä ja minä punaisessa juhla mekossa vyötäisiä myöten lumihangessa.

Mutta koska visuaalisuus oli niin tarraava runo häipyi taustalle eikä sanoja enää oikein kuullutkaan. Se tärkein sanoma meni ohi, kun keskittyminen hajaantui liian moneen asiaan.

Rakastan sanoja ne ovat voimaa, jolla ilmaisen tunteitani. Ihminen keksi sanat kommunikoidakseen, tullakseen ymmärretyksi. Mutta sitä ennen oli jo äänimaailma, josta olimme oppineet varoittavia signaaleja ja signaaleja, jotka tekivät olomme turvalliseksi.

Viidakon pedon ärjyntä, linnun laulu, esimerkiksi. Huomaamme nämä ja reagoimme niihin.

Toimimme edelleen näin huomaamattamme. Olemme tietoisia mitä ympärilämme tapahtuu, jopa nukkuessamme. Olemme ehkä vain kadottaneet tuon ymmärryksen, koska kuulomme suojelee meitä jatkuvasti.

Kaikkihan me tiedämme, että kun meiltä otetaan pois jotain, joka on aina ollut meillä, vasta silloin huomaamme asian tärkeyden. Aistimme jäävät huomiotta, koska käytämme niitä jatkuvasti, huomaamattamme.

Äänimaailma voi olla myös äärimmäisen stressaava. En ikinä unohda korvieni särkyä, kun muutin kaupungista maalle. En ollut tajunnut kuinka ylirasittuneet aistini olivat.

Se ihana hiljaisuus särki korviani koska ne rupesivat palautumaan levossa ja pimeys auttoi nukkumaan.

ÄÄNI JA SANAT, TUNTEIDEN ILMAISU KEINONA

Sanoilla, joihin on lisätty tunteikas ääni voi liikuttaa kokonaisia tunteiden maailmoja.

Joskus sanat ovat niin voimakkaita, että emme tarvitse muuta ilmaisukeinoa.

Lukiessasi kauniita sanoja tunnet sydämessäsi, kuinka se pysäyttää hetken. Mutta entä, kun lisäämme siihen energeettisen tunteen, jonka lausuja/ kertoja voi välittää? Mitä meille tapahtuu silloin?

Me kaikki tiedämme kuinka lohdullinen ääni parantaa meitä. Rauhoittava musiikki rentouttaa. Kuinka kohottva ääni nostaa kiihtymyksemme ja vihainen ääni pysäyttää.

Olen kuullut monta kertaa vuosien aikana, että sinun pitäisi tehdä nauhotteita. No niitä videot olivatkin. Viime aikoina minulle on usein tuotu ajatusta Podcasteista.

Rakastan käyttää ääntäni. Teen sitä lausuessani runojani. Olen kuullut, että vasta lausumiseni saa runoni elämään.

Nauhoittaessamme ystäväni studiossa runojani talvella, se oli huikeaa. Se nosti tunteeni täyteen iloon. Tunsin eläväni kirjoittamianai sanoja.

Ja varmasti siksi sekä muilta ihmisiltä saatu kannustus saavat minut nyt lähtemään uusille urille.

MIKÄ HITON MAINOSTAMINEN? Kolmen minuutin Podcast

Ja kun opinnoissani tuli tehtäväksi tehdä kolmen minuutin Podcast heittäydyin siihen intoa täynnä.

Meillä oli juuri ollut melkein kolmen tunnin koulutus mainostamisesta. Kävimme läpi sitä eri näkökulmista, joten se pyöri vielä kirkkaana mielessäni tehtävän saatuani.

Heittäydyin sen kummemin miettimättä puhumaan ja Podcastista tulikin juuri sitä, heittäytymistä. Tavallaan siinä ei ole järjen hiventäkään mutta täytyy sanoa, että minulla oli hauskaa.

Niin hauskaa, että kävin ostamassa mikrofonin ja seuraava askeleeni onkin lähteä tutkimaan podcastin maailmaa.

Olen saanut jo ehdotuksia tehdä kirjastani äänikirja. Uskon sen tulevan jossain vaihessa mutta ensin aion opetella kävelemään.

Hmmm. Vain onko tämä sitteenkää sitä? Ehkäpä tämä onkin hyppy eteenpäin. Kuin pituushyppy, ponnistat ja katsot vasta laskeutuessasi mihin putosit.

Kyllä, se kuulostaa juuri minulta 😀

Jos kuuntelette Podcastiani mobiililla lukekaa tämä. Eli mobiililla näyttöön tulee lataa appi. Ei tarvitse! Skrollatkaa vain alaspäin ja painakaa play:)

Ja ottaisin mielelläni vastaan palautetta, kuten aina ennekin.

Minulla on jo mielessä seuraavien podcastien aiheet. Kuten aina blogini maailma painottuu omista kokemuksistani saatuihin oivalluksiin ja tuo linja tulee jatkumaan myös äänimaailmassa.

Pysykää Kuulolla 😀

On upeaa, kun kesä tuli vihdoin.

Kauneinta Valoa Päiväänne <3

P.S Haluaisin jakaa tässä vielä kiitokset niille ihmisille jotka ovat kannustaneet minua ilmaisemaan itseäni muutekin, kuin kirjoittamalla.

Piia Miettinen. Hän oli ensimmäinen joka sanoi minulle, että saan runoni elämään lausumalla niitä. Kiitos kaunis ihana taiteilja ystäväni. Piia maalaa uskomattomia taulujaPiia Miettinen facbook

Marja Nätti tuo taikasorminen Intialaisen päähieronnan taitaja toi minulle ajatuksen Podcasteista. Hän kävi myös esikkuntelemassa Mikä hiton mainostaminen? Ja huomasi ettei siinä ole mitään järkeä 😀 Hänen luovuutensa kumpuaa ihmisten hyvinvoinnin lisäsksi uniikkeihin korvakoruihin. Kuvassa olevat korvakorut ovat hänen käsialaansa. Hänen korujaan voi ihailla täällä MaikkiKoo Desing
Ikuisuuden Taika

PURA VIDA. ELÄTKÖ VAI OLETKO OLEMASSA?

Pura vVda. Elatkö vai oletko olemassa?

Tutustuessani erääseen minulle tärkeään henkillöön tutustuin myös mielenkiinnosta hänen kotimaahansa. Maan historiaan, kulttuuriin, tämän päivän toimintatapoihin, luontoon, tasa-arvoisuuteen. Siihen kaikkeen mitä haluaakaan tietää toisesta maasta ja vieraasta kulttuurista.

Yhteistä meillä on hänen kanssaan rakkaus elämään, koiriin, luontoon, taiteeseen, museoihin, matkusteluun, itsensä tuntemiseen. Olen myös jonkin verran kiinnostunut historiasta mutta en niin mittavasti, kuin hän. Kosketuspinnan syvyys löytyy kokemuksistamme.

Ihmettelin, kuinka tunsin alusta asti tunteneeni hänet aina. Kuinka helposti kaikki solahti kohdilleen. Kaksi ihmistä välissään eri kellonajat ja 10 300 kilometriä.

Mietin tietenkin mikä meitä veti yhteen niin voimakkasti sen valtavan tunteen lisäksi. Miten ihmeessä juuri me kohtasimme toisemme välissämme kaikki tuo ja osittainen kielimuuri.

Kielimuuriin on helppo ratkaisu. Olen jo pitkään ollut samoilla linjoilla Budhan kanssa. Hänenhän kerrotaan sanoneen: ”Haluaisin tavata ihmisen, jolla ei ole sanoja”.

KUUNTELETKO VAI OLETKO LÄSNÄ?

Tärkeimmät asiat tapahtuvat kokemisessa, ei sanallisessa kanssakäymisessä. Juuri silloin, kun meillä ei ole yhteistä kieltä luet ihmisen aidosti ja suoraan. Hänen ilmeensä, eleensä, energiansa.

Olenkin kirjoittanut aiemmissa artikkeleissani juuri tästä. Kuinka nautin istua junissa maissa, joissa en ymmärrä puhetta ja kuunnella vain äänen väriä ja tunteita.

Juuri silloin, kun sanat jätetään pois ja luet ihmisen suoraan hänen energiastaan päset syvemmälle, kuin koskaan sanojen kanssa.

Se hetki kertoo hänestä kaiken oleellisen. Voiko häneen luottaa? Miltä energia tuntuu? Onko hän jännittynyt? Vaivaantunut? Vihainen? Haluaako hän salata jotain?

Tarkkailemmalla ja luottamalla intuitioonsa pääsee syvemmälle kokemisen ja ymmärtämisen virtaan.

Olen monesti miettinyt, että meillä on aivan väärä tapa tervehtiä. Ryntäämme käsi ojossa tervihtimään. Suoristamme itsemme, kättelemme napakasti ja alamme täyttämään hiljaisuutta sanoilla.

Olen haaveillut siitä, että uuden ihmisen tavatessani tulisimme sanoitta hetkeen. Laittaismme kätemme toistemme sydämille ja antaismme kokemuksen ja sydänenergian puhua.

Loppujen lopuksi me laitamme valtavan painoarvon sanoille. Kuuntelemme niitä ja unohdamme kaikkien tärkeimmän. Miltä meistä tuntuu aidosti?

Mitä sydämemme sanoo?

Kuten hän totesi minulle ”En tarvitse sanoja näyttääkseni rakkauteni sinulle”.

PURA VIDA. ELÄTKÖ VAI OLETKO OLEMASSA?

Heillä on sanonta Pura Vida Puhdas elämä. Kuulostaa, ehkä hassulta meidän korviimme tuo käännös. Olennaista on mitä tuolla koko maan motolla tarkoitetaan.

Elämää, jossa keskityään olennaiseen siihen mikä on aidosti tärkeää.

Kokemaan elämää.

Meille on kulttuurilliseti syntynyt tilaus Hidasta Elämää kaltaislle sivustoille. Meillä on tuhansittain elämäntapa valmentajia kertomassa kuinka tulla onnelliseksi.

Ravaaamme heikkopäisenä kursseilla ja kirjastoissa, jospa löytäismme vain tuon vastauksen jostain.Vastauksen miten tulla onnelliseksi.

Ja siellä meillä on 4,7 miljoonaa ihmistä, jotka ovat löytäneet vastauksen kysymykseen ja toteuttavat sitä.

Se on rohkeutta elää sydämellään.

Vain valinta ei tuhansia maksavan kurssin aihe.

Lukiessani sanonnan Pura Vida tajusin vielä yhden asian mikä meitä syvästi yhdisti.

Me haluamme kokea elämän suoraan. Nostaa siitä kiitollisuudella ylös, jokaisen hetken parhaat palat. Kokea sen suurella sykkeellä. Nauttia siitä. Janota sitä. Tuntea sen jokaisella solulla. Arvottamatta, arvostelematta.

Olen elänyt jo vuosia kuunnellen sydäntäni. Seuraten sitä. Minimoiden kaiken turhan kantamuksen. Keskittyen siihen mikä minut tekee aidosti onnelliseksi. Mistä rakentuvat minun hyvän elämäni palikat.

Ja se ei ole materia. Ei Guccin uusin laukku eikä tekoripset poskipäissä. Se ei ole vakituinen virka, ei iso palkkapussi.Se ei ole pelonsanelema selitysrykelmä miksi en voisi elää näin.

Se on arvo, joka kestää aikaa päivästä toiseen.

Se on puhdas rakkaus elämään.

Kiinnittäen itsensä asioiden virtaan, jotka täyttävät sieluni rakkauden ja kiitollisuuden laululla.

TOISEN ONNEN TAPPAMINEN ON SUOMALAINEN KANSALLISVITSAUS

Täällä ihmiset arvostelevat ja mitätöivät.

Varoittelevat ja tekevät kaikkensa saadakseen ympättyä negatiivisuutta toisen elämään hinnalla millä hyvänsä.

Koko näiden asioiden kirjo lensi silmilleni, kun kerroin tunteistani.

Minulla on teille uutisia.

En tule antamaan painoarvoa ihmisille, joiden mielestä tunteminen on hulluutta.

Joiden mielestä rakkauden kokeminen vaatii ajan, heidän aika määreensä mukaan.

Joiden mukaan rakkauden kokemiselle on olemassa vain yksi tapa, heidän tapansa.

Joiden mielestä ulkomaalainen on lähtökohtaiseti epäilyttävä.

Miten ahdasmielinen maa tämä onkaan.

Minä en välitä.

He eivät eivät vain uskalla elää.

Ja minä tiedän miksi minä vain solahdin hänen soluihinsa ja hän minuun.
Me emme miettineet. Me uskalsimme heittäytyä suoraan, sitä kohti mikä oli arvokasta meille juuri nyt. Juuri tällä hetkellä.

Elämä. Rakkauden kokeminen.

Hänen sukulaisensa lähettivät minulle niin sydämelliset videotervehdykset, että kyynelehdin.

Tunsin itseni täydellisen tervetulleeksi. En pelkästään hänen luokseen vaan hänen perheensä luokse.

Hänen äidillään on numeroni. Sain häneltä kauniin viestin tervetuloa perheeseen. Minä käytän kääntäjää ja hän käyttää kauniita kuvia.Ensimmäinen viesti oli lahja, jossa vanha nainen halaa nuorempaa.

Miksi hän ei miettinyt, ettei ole nähnyt minua fyysisesti? Kaunis vanha rouva Costa Ricasta ja keski-ikäinen nainen Suomesta.

Tällä ihmiset etsivät pelkkiä negaatioita asioista ja varsinkin toisten asioista.

Samaan aikaan, kun siellä koko suku elää mukana sukulaisensa onnessa.

Pura Vida. Puhdas elämä.

RAKKAUS KUULUU KAIKILLE

Kirjoitti ihana ystäväni minulle. Hän oli aidosti onnellinen puolestani.
Häntä ei kiinnostanut mikään muu kuin, että vihdoin tunsin rakkautta.

”Voi luoja oletko sä oikeasti rakastunut? Ihanaa. Et usko tätä mutta mä mietin juuri yksi päivä, että miksi sä et löydä rakkautta vaikka kirjoitatkin siitä? sanoin että suokaa hänelle rakkaus. Ja nyt sä soitat ja kerrot, että sä olet rakastunut. Olen niin onnellinen sun puolesta”.

Paljon naurua, paljon alastonta, paljasta tunnetta siitä, että minä olin onnellinen.

Olla onnellinen siitä, että joku on onnellinen. Miten harvinaista se onkaan.

Onko sillä oikeasti väliä vaikka eläisin vain tämän hetken?
Eläisin sen aidosti niin, että sydämeni huutaa rakkauttaan ja kaipuutaan.

Poskeni hymyilevät, kuin irvikissa tuosta hulluudeksikin sanotusta kemiallisesta reaktiosta.

Me tunnemme. Me elämme.

Miettimättä mitä tämä on. Emme erottele ja olemme onellisia toisistamme. Aamuista, joihin voimme herätä tuntien toisen läsnäolon syvällä sydämessämme.

Hetkistä, kun hymyilemme kaukana toisistamme tietäen, että hän on siinä vain ajatuksen päässä. Hänen energiansa minussa minä hänessä.

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, kun uskallamme tuntea?

Me voimme mennä vikaan. Me voimme kompastua ja satuttaa.

Me voimme huomata, että aika ajoi kaiken sen ohitse mitä pidimme, jonain hetkenä arvokkaana.

Me voimme huomata, että en tunnekkaan enää samoin, kun herään joku aamu.

Mutta mitä sitten?

Kaiken tuskanikin jälkeen se on enemmän, kuin koskaan voisin saada pelätessäni kaikkea maailmassa.

Haluan elää juuri tänään sillä huomista ei ole.

Meidän hetkemme on sitä samaa mitä miljardit ihmiset tekevät juuri nyt rakkaudessaan. Huumaantuneena tunteessaan.

Kuvaamme puhelimillamme toisillemme tapahtumia. Kerromme mitä näemme, tunnemme. Mitä on suunnitelmissa päivälle. Mitä teimme päivällä. Toivotamme yötä ja kauneinta aamua.

Tunnemme yksinkertaisesti onnellisuutta siitä, että saamme vain tuntea.

Miten se eroaa sinun päivästäsi? Onko sinun tunteesi arvokkaampi, kuin minun? Mittaatko sitä ulkoa opituilla määreillä vai mittaatko sitä aidosti kuunnellen sydäntäsi?

Ihminen, jolla on rohkeutta kuunnella sydäntään ei tuomitse rakkautta eikä toisen ihmisen onnellisuutta.

Hän ei tarvitse kaikkia noita sivustoja, kirjoja ja valmentajia.

Me tarvitsemme vain tuon kansan opin. Kiinnitä huomiosi tärkeisiin arvokkaisiin asioihin. Jätä stressi ja negatiiviset asiat vähemälle.

Nauti rakkaudesta, nauti elämän kokemisesta, arvosta ihmisiä lähelläsi.

Eräs ystäväni sanoi minulle kaksi päivää sitten, kun mietin tapaani kohdata elämä.

”Sinä et ole vain olemassa sinä Elät”.

Ja se on se mihin me liian usein jäämme kiinni.

Olemassaoloon.

Unohdamme hengittää syvään ja nauttia elämästä juuri sellaisena, kuin se juuri tällä hetkellä on.

Me olemme hädin tuskin kiinni olemassaolossa uskaltamatta keikuttaa venettä, koska mehän saattaismme tuntea jotain.

Me saattaisimme itseasiassa alkaa elää.

Pura Vida. Onnellinen. Elämä.