MIKSI TUNTEET SATUTTAVAT?

Join, join ja join. Join, jotta en tuntisi mitään. Ei niin syvällistä ja pitkäkestoista tuskaa halua tuntea. Koko elämäni mietin miksi tunteet satuttavat.

Miksi tunnen niin suurta tuskaa, että itsemurha on hyvä vaihtoehto? Kukaan ei koskaan kertonut mitä noille tunteille voisi tehdä.

Kukaan ei välittänyt kysysä ”miksi yritit itsemurhaa”? Miksi juot? Miksi ihmeessä itsetuho tuntuu paremmalta, kuin elämä?

Tiedättekö, että tunteminen satuttaa. Se satuttaa syvällisesti luoden vääristyneen tunteen voimattomuudesta. Tukehduttavan tunteen siitä, että ei voi tehdä mitään. Vaikka tunteminen on elävän ja tiedostavan ihmisen merkki.

Vain tiedostamalla voit saada aikaan muutoksen. Ja muutoksen me tarvitsemme.

Viime vuosina on ruvettu puhumaan erityisherkistä. En koe itseäni sellaiseksi, koen itseni vain tuntevaksi ihmiseksi vaikka ystäväni sanovat, että tunnen valtavalla voimalla asioita ja olen äärettömän herkkä. Ehkä sitten niin. Mutta en vaihtaisi sitä enää mihinkään.

Kaikkein vähiten tunteettomuuteen.

Joka syö maailmaamme ja jolle olemme antaneet itse luvan astua sisään. En usko, että on erikseen erityisherkkiä on vain ihmisiä, jotka uskaltavat tuntea ja sitten niitä, jotka katkovat tunteensa, kuten minä tein.

Ja tunteitaan pelkääviä on valtaosa ihmisistä.

TUNTEETTOMUUDEN VALITSEMINEN

Kun ihmiset katsovat vaikkapa alkoholistia he luokittelevat heti hänet selkärangattomaksi hylkiöksi, joka on valinnut juomisen.

Mutta niinhän yhteiskuntammekin valitsee. Häntä autan, hänellä on varaa maksaa. Hän on poliitikko lähetetään sinne poliisipartio polkupyörävarkauden vuoksi. Hänet hakattiin paskaksi keskellä kirkasta päivää Kontulassa, mitä turhaa sitä asiaa tutkia, hänhän asuu sellä syrjäytyneiden kulmilla.

Syrjäytynyt asuinpaikkansa perusteella. Syrjäytynyt varattomuutensa vuoksi. Se joka väittää, että esim. siivojalla on sama ihmisarvo yhteiskuntamme vääristyneissä laseissa, kuin Arkadiamäen politiikolla on enemmän, kuin sokea. Hän on typerä.

Lait eivät ole olleet samoja koskaan eri yhteiskuntaluokille. Jos satut istumaan eduskunnassa ei rikollinen tausta mitään merkitse vaikka perustuslaissa puhtoisuutta vaaditaankin. Mutta, jos olet siivoja ja saat sakot niin varmasti lusit ne koska meillähän on laki hitto soikoon, jota pitää noudattaa.

Ja niin me valitesemme päivästä toiseen.

Yhteiskuntana.

Ihmisinä, koska jokaisen päätöksen takana on kuitenkin ihminen.

Me valitsemme, ettemme näe yhteiskuntamme vinoutuneita rakenteita. Me valitsemme keitä hoidamme ja keitä emme. Valitsemme yhä huonompia vaihtoehtoja hoidoiksi.

Jätämme vanhukset paskavaippoihinsa lääketokkurassa samalla, kun joku käärii voitot hihoihinsa.

Valitsemme, että katkolla pitää selvitä viikossa.

Valitsemme nostaa veroja, heikentää palkkoja ja työolosuhteita. Valitsemme nostaa vuokria ja ruuan hintaa. Valitsemme leikata koulutuksesta ja terapiastakin. Valitsemme lääkehoidon kaiken muun sijasta, koska yhteiskunnalle on halvempaa antaa turruttava nappi nälkäiselle, kuin leipää pussissa.

VOIMATTOMUUDEN KOKEMUS LUO PELKOA TUNTEA

Yhteiskuntamme tekee siis jatkuvaa markkina arvo laskelmaa ihmisllä ja me luulemme, että robotiti ovat vasta tulossa korvaamaan ihmisen.

Vaahtoamme mustan miehen surmasta ja riisipaketin värikkäästä naamasta. Ymmärtämättä, ettei meitä rasismi tapa. Meidät tappaa pelko tuntea rakkautta ja sitä kautta syntyvä tunteeton ahneus, joka kuristaa ihmisiä pikkuhiljaa ja synnyttää vihaa ja syrjäytymistä.

Ei maailmaa hallita järjestyksellä, sitä hallitaan kaaoksella. Ja, kun kaaos loppuu niin mitä jää?

Ihmiset, jotka katsovat toisiaan typertyneinä ja näkevät totuuden.

Emme me sananhelinällä maailmaa paranna. Me parannamme sitä teoilla ja Suomessa ei Kekkosen jälkeen ole ollut yhtäkään hallitusta, jonka vilpittömin pyrkimys olisi ollut auttaa kansaa.

Poliiikot ovat järjestään pellelauma sirkusteltassa. Ei seuraava odotuksen aihe ole kuka tekee hyvän päätöksen vaan mikä on seuraava moka ja millä oma osaamattomuus saadan syljettyä kansan niskaan.

Kun me elämme maailmassa, jonka ainoat arvot ovat kuinka paljon kahisevaa on pankkitilillä ei ole ihme, että pahoinvointi lisääntyy.

Tuntemisen pelon muassaan tuomat ongelmat ovat ne kaikki mitkä massoissamme lyövät ylitse. Lihavuus, addiktiot, huumeongelmat, nuorten pahoinvointi, perheväkivalta ja itsemurhat. Eivät nämä ole ihmisten yksittäisiä oireita.

Nämä ovat kaikki yhteiskuntamme tunteettomia valintoja.

Oliskin niin helppoa syytää tuo kaikki yksilön vastuulle mutta ikävä kyllä kylmä tosiasia on se, että yhteiskuntamme pahoinvoitnti näkyy noissa kaikissa tilastoissa.

Ja sitä kautta pelko inhimillisten tunteiden kokemiseen.

Sillä pystyäksesi valitsemaan jatkuvasti toisen ihmisen alistamista tähtäävän toimintatavan sinun on täytynyt katkoa kaikki siteesi tuntemiseen.

Ja edelleen meillä on massoittain ihmisiä, jotka eivät ole tietoisia tuosta asiasta tai jos ovat sulkevat mieluummin silmänsä koska TUNTEMINEN SATTUU ja Tietämien vie järjen.

MIKSI TUNTEET SATUTTAVAT?

Me istumme norsuunluutorneissamme keskellä saippuakupliamme ja pelkäämme niin helvetisti, että tuo kupla puhkeaa. Koska silloin sattuu.

Herkimmät putoavat päihdehelvettiin. Toiset istuvat somessa puhumassa tekoripsistä sekä uusista takapuolia kohottavista housuista. Kolmannet elävät tiukkaa elämää perhekeskeisenä kuolettaen kaiken muun ympäriltään. Turvassa omassa kuplassaan.Sillä tunteiden tappaminen ilmenee niin monin tavoin.

Uskokaa minua. Minä puhun kokemuksesta. Ihminen, joka pystyy hirmutekoihin on katkonut kaikki tunneväylänsä. Niiden palauttaminen sattuu, sillä silloin heräät huomaamaan tekosi ja tämän maailman mielipuolisuuden.

Mutta, kun hyväksyt tuntemisen ja kivun, löydät pelon takaa aidon rakkauden kokemuksen ja silloin alat tiedostamaan. Ja vaikka sinua satuttaisi nähdä totuus et enää halua sulkea silmiäsi sillä sisälläsi asuu suuri rakkaus ja ymmärrys, että elämä on hyvää ja arvokasta.

Luin joskus,että rohkeutta ei ole avata silmiään vaan rohkeutta on pitää ne auki avaamisen jälkeen. En ikävä kyllä tiedä sitaatin kirjoittajaa mutta tuo lause ketoo sen kaiken mitä meidän tarvitsee ymmärtää tuntemisesta ja siitä miksi ne herkimmät päätyvät kuolemaa lähentäviin ratkaisuihin.

Sillä hetkellä, kun me uskallamme tuntea me uskallaame katsoa maailmaa ja ojentaa käden sille vierustoverille ja silloin me saamme aikaan muutosta. Niin kauan, kun pelkäämme helvetisti tuntea mikään ei koskaan muutu ja ihminen tuhoaa maailmansa ja itse itsensä omassa sekopäisessä pelossaan.

Tuntemisen pelossa.

Kauneinta Valoa päivääsi <3

JUHANNUS KAIKKIEN JUHLIEN ÄITI

Miten tuon kauniin, ihanan, luonnonläheisen juhlan vietto on sitten muuttunut vuosikymmenien saatossa? Miksi se sykähdyttää edelleen ja laittaa sydämen laulamaan salaperäisen kesäyön laulua?

Nuorena oli erittäin tärkeää, kenen kanssa oltiin ja varsinkin millä festivaaleilla tuo aika vietettäisiin. Suunnittelut ja kyselyt aloitettiin heti uudenvuoden jälkeen. Mitkä festarit olisivat parhaimmat. Missä olisi parhaat artistit. Ennen kaikkea oli tärkeää missä olisi paras meno.

Viime hetkinä piti etsiä jostain teltta ja makuupussi.

Eväiksi festivaaleille löytyi yleensä pala makkaraa ja sipsejä. Juomana olutta ja muovipullossa pontikkaa.

Ystävät katosivat, joskus ihmismereen mutta aina sitä löytyi lisää juttuseuraa. Teltta joka katosi tuhansien muiden samanlaisten telttojen joukkoon.  Jos satuit löytämään telttasi. Ettei vaikkapa myrskytuuli ollut riepotellut sitä mennessään, niin kuin joskus kesäisin kävi. Melkein aina sattui sitten jotain muuta.

Makaat teltassa ja joku laskee sepaluksensa sisällön sen päälle. Kusen hajuisessa teltassa kylkeä kääntäessä kuulet festivaalien hiljentymättömän metelin. Joku oksentaa lähellä teltan lievettä ja ihmiset kompuroivat epävarmasti teltannarujen yli. Kun viimein rauha laskeutuu ja saat hetken unta niin eiköhän, joku kännisempi kaadu telttasi päälle.

Musiikki, ihmiset, vessajonot. Hätäinen peseytyminen jääkylmässä suihkussa. Kotiin palattiin kalpeana, hiljaisena, hiekkaa hiuksissa ja oksennuksen maku suussa, ilman telttaa.

JUHANNUS SUOMALAISUUDEN ILMENTYMÄ?

En tiedä onko pelkästään perisuomalainen tapa viettää juhannus luonnon helmassa. Aina silti piti päästä maalle juhannusta viettämään. 

Joskus 1990 luvun alkupuolella jäin juhannuksena Helsinkiin. Päätin lähteä kaupungin keskustaan. Muistan kuinka kaupunki, oli autio kuin atomipommin jäljiltä. Koko matkalla Kumpulasta Rautatientorille tuli vastaan vain 3 linja-autoa. Omassa linja-autossani olin ainoa asiakas

Sitten tuli perhe. Teltalla kierrettiin milloin missäkin leirintä alueella. Ruokaan kiinnitettiin huomiota ja tärkeää oli minne halusi mennä. Joskus juhannus meni töissä muun perheen lähtiessä alun perin yhteisesti suunnitellulle kalastusreissulle. Ainoa lohtu oli neljän päivän rankka sade ja kahden viikon kuluttua tilipussi.

Jossain kohti kulkijan luonteeni suostui antamaan miehelleni periksi, luopumaan teltasta ja sitouduimme kesämökkiin. Siellä sitten vietettiin juhannusta hyvän ruuan ja yhdessäolon merkeissä.

Porkkalanniemi 2018 Teija ja Ulla. Kuva Vapauden Asema

Ruuasta ja grillaamisesta oli tullut tärkeä osa juhlaa. Piti olla uusia perunoita, silliä, voita, paria sorttia salaattia, pihvejä, makkaraa, kesäkastiketta. Grillaus oli tärkeä osa joka juhannusta.

Kotiin ajettiin miettien olivatko promillet jo laskeutuneet.

JUHANNUS KAIKKIEN JUHLIEN ÄITI

Myöhemmässä vaiheessa elämää alkoivat perheettömät sinkku juhannukset uudelleen. Juhannuksena löysi itsensä ystävättären kanssa mökiltä syömästä jäätelöä ja nauramasta.

Halu vetäytyä yksin mökille yllätti seuraavana juhannuksena. Rantasaunan lempeät löylyt ja koivun tuoksu vihdasta puhdistivat niin sielua kuin mieltäkin. Pitkiltä kävelylenkeiltä koiran kanssa tarttui mukaan kesäisen kedon kukkia. Koska ranta saunan löylyt olivat niin rentouttavat ja olo oli hyvä ei jaksanut edes kokkoa lähteä katsomaan. 

Kaupunki juhannukset ovat löytäneet rytminsä. Aatto iltoina hakeudutaan ystävien kanssa tanssimaan ja kokkoa katsomaan. Nauru raikaa ja olo on loistava.

Juhannuspäivänä on pakko päästä luonnon kauneudesta nauttimaan hyvää ruokaa syöden. Kotiinpäin kulkiessa hymy hiipii nykyään aina huulille. Kiitollisena miettii, kuinka kaunis Suomen kesä onkaan. Enää ei haise oksennus eikä tarvitse miettiä huteraa oloa. On vain kiitollisuus, kuinka upea voikaan keskikesän juhla olla.

2020. Paluu maaseudun juhannuksiin tapahtui, kuin itsestään ylläolevan artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Sukupolviko sen tekee vai se Suomalaisuus mutta suvi ilman maaseutua tuntuu tyhjältä.

Kävelyt juhannusluonnossa, hiljaisuus, olevaisuus ympärillä. Hyvä seura, hyvä ruoka. Reiki.

Tänä vuonna juhannukseni oli kullattu upealla kokolla ja tuhansilla suudemilla. Miehen kainalossa kokkoa katsellessa syvä yhteys kaikkeen ja siihen oleellisempaan, sydämen kieleen, löysi tiensä takaisin luokseni.

Juhannus keskikesän- ja rakkaudenjuhla.

Nautitaan jokaisesta juhannuksesta juuri sellaisena, kuin se eteen tulee. Elämä näyttää niin monet kasvonsa. Onko niistä, joku huonompi tai parempi?

Läpileikkausta lukiessani en osaa arvottaa niitä. Kaikki elämää, kaikki erilaisia kokemuksia. Joskus kivuliaampia, joskus kauniimpia. Mutta kaikilla se sama suuri arvo. Minä sain elää ne.

Voiko ihminen enempää elämältä toivoa? Taikka juhannukselta?

Salaperäinen juhannuksen taika saavutti vihdoin minutkin.

Kauneinta valoa päivääsi ja upeita rakkauden täyteisiä kesäpäiviä toivottaen

Riikka-Lea

JOKAISELLA ON OIKEUS VÄLITTÄMISEEN

Joskus katson taaksepäin ja tunnen riipaisevaa tuskaa siitä, että menetin kaikki nuo vuodet, joina pakenin päihteisiin mieleni solmuja. On helppo jossitella, mitä jos? Tuo mielenterveyden hoidon ammattilainen olisi kuullut? Kuunnellut? Välittänyt?
Ote kirjani sivulta 181

Niin mitäpä, jos olisimme valinneet työmme sen mukaan mikä on meille aidosti tärkeää ja mistä pidämme?

Olen kohdannut paljon välinpitämättömyyttä, myös omani.  Siihen tilaan meneminen on helppoa. Katkaisee vain kaikki tunne siteet vaikkapa takahampaita yhteen puremalla. Sieltä tilasta on vaikempi päästä pois, jos tuota tunnekylmyyttä on jatkunut pitkään.

Sydänchakaran surkastuminen, kaiken negatiivisuuden päälleen vetäminen on niin helppoa. Joskus vieläkin se tuntuu olevan helpompaa itselleni, kuin sydänvoimassa pysyminen.

Kun kirjaani lukee saattaisi luulla, että olen täysin tunteeon ja niin varmasti olinkin. Olin hyvin opetettu tämän maailman sääntöihin.

Kovat gimmat eivät itke ja jokainen saa pärjätä omillaan.

Uskomusta vahvistivat erilaiset viranomaistahot, joilta apua vuosikymmenien saatossa hain.

Me hakeudumme yleensä avunpiiriin, kun omat voimamme eivät enää riitä. Kun olemme elämän solmukohdissa, sairauksien, menetyksien, isojen tai pienempien kriisien saatossa. Silloin hakeudumme kolkuttamaan amattilaisten ovia.

JOKAISELLA ON OIKEUS VÄLITTÄMISEEN

Siitä syystä välinpitämättömyys auttajan ammatissa ja sen kerranaisvaikutukset asiakkaisiin, on yksi suurimmista tämänkin ajan keskustelujen aiheista.

Se ei tarkoita, etteikö aloilla työskentelisi ihania, työtään rakastavia ihmisä, joiden asiakkaat kylpevät välittämisen valossa. Oman elämäni toivottuja käännekohtia reunustivat ikävä kyllä, välinpittämättömät auttajat.

Jokaisessa työssä olisi hyvä olla sydän mukana mutta varsinkin kutsumusammateissa se on välttämättömyys. Hakeutumistahan niihin perustellan yleensä auttamishalun vuoksi.

Jos työ väsyttää on siitä yksinkertaiseti sanottava esimiehelle. Noustava barrikaadeille sen vuoksi, että sinulla on vastuu toisen ihmisen hengestä.

Valitsemassasi ammatissa sinulla on vastuu välittämisestä. Ja asiakkaistasi, jokaisella on oikeus välittämiseen.

Ja silloin sinulla on oikeus vaatia työstäsi parempaa palkkaa ja sitä, että töissä on niin monta henkilöä, että jokaisen työntekijän jaksaminen on taattu, jotta oikeus välittämiseen toteutuu, jokaisen asiakkaan kohdalla.

ARVOTTOMUUS MUOKKAA MAAILMAAMME

Me syytämme työnantajia siitä, että joudumme tekemään ylitöitä palkatta ja ettei töissä ole tarpeeksi henkilökuntaa. Me syytämme hallitusta siitä, että se pakottaa meidät töihin kriisiaikoina piittaamatta meistä pätkääkään. Mutta silti meillä on valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuus ihan omissa käsissämme.

Orjatyöthän on lakkautettu kuulemma satoja vuosia sitten. Elämme valtiossa, jossa voimme tuoda julki mielipiteemme. Me kaunistelemme, että materialistinen ahneus ei saa mennä ihmishenkien edelle. Me kaikki tiedämme tämän ja puhumme siitä suureen ääneen toisillemme. Mutta missä ovat ne teot?

Ja ei en puhu hallituksen teoista. En ammattiliittojen. Niin kauan, kun emme itse vaadi muutosta eivät nekään tahot korviaan lotkauta.

Ei meidän hyvinvoinitimme muodostu, jostain kaukaisista koneistosta tai tuntemattomasta byrokratiasta. Me kaikki olemme tuon koneiston jäseniä. Me olemme sen toimivia osia. Me olemme niitä, jotka toimillaan luovat noita päätöksiä.

Kyllä juuri sinä. Ja minä. Niin kauan, kun suostut tekemään töitä pienellä palkalla tai palkatta huonoisaa työolosuhteissa, älä syytä työnanatajaasi. Pelkkä peiliin katsominen riittää.

Arvottomuus tulee esiin niin monin tavoin.

Jos on luovuttanut pois ihmisarvonsa, kuten minä tein, siitä on turha syyttää muita.

OMILLA TEOILLAMME TÄNÄÄN ME LUOMME HUOMISEN TULEVAISUUDEN

Ei ole olemassa valtiota ilman yksilöitä. Ja vain yksilö itse voi määrittää oman arvonsa. Jos  jokainen meistä katsoo oman arvonsa paremmaksi mitä me nyt annamme teoillamme ja saamattomuuksillamme ymmärtää, maailmamme muuttuu.

Itseään ja työtään arvostava ihminen luo hyvää ympärilleen pelkällä olemuksellaan. Välittäminen synnyttää välittämistä. Kun autamme niitä, joiden omat voimat eivät enää riitä se voimautaa koko yhteiskuntaa.

Arvostaessame itseämme se muuttaa elämäämme. Se muutta ympärilämme olevien elämää. Se muuttaa maailmamme.

Heräämme huomaamaan, että elämälläni on tänään minulle aidosti väliä. Että välittämiseni kosketti jonkun toisen ihmisen elämää, että hänen elämällään oli minulle väliä.

Oikeus välittää itsestään ja ympäristöstään, eivät ole sanahelinää. Ne ovat niitä hetkiä, kun ihminen herää sydäntietoisuuteen ja rupeaa ymmärtämään rakkauden ja ymmäryksen voiman.

Ne ovat niitä hetkiä,  kun ihminen oivaltaa ottaa vastuun itsestään ja sitä kautta muista.

Ne ovat niitä hetkiä, kun heräämme sanomaan Ei enää, nyt riittää.

Maailma ei muutu saarnaamisella, julistamisella eikä välinpitämättömyydellä mutta se voi muuttua sillä, että uskallamme vihdoin herätä syvääkin syvemmästä turtumuksen unesta.

Se voi muuttua välittämisellä.  Ja välittäminen on maailman helpoin juttu.

Kauneinta Valoa Päivääsi <3

VERKKOKAUPPAAN OSTAMAAN VAPAUDEN ASEMA E-KIRJA

ARVOTTOMUUDEN KOKEMUS LUO KALTOINKOHTELUA