ITSENSÄ RAKASTAMISEN TAITO

KAPINALLINEN MUUTOSVOIMA

Reiki, lääkkeetön elämä, väkivaltaisista suhteista ulos käveleminen, oman väkivaltaisuuden suitsiminen, tupakoinnin lopettaminen, päihteiden käytön lopettaminen, traumojen käsittely. Nousu pohjalta, kuntoutuminen takaisin työkykyiseksi. Uskaltautuminen päihteidenkäyttäjän kaapista ulos näyttääkseni, että muutos on todellakin mahdollinen.

Asunnosta ja omaisuudestani luopuminen. Vanhojen valokuvien ja henkilökohtaisten muistoesineiden polttaminen. Omaisuus,joka mahtui 45 litran rinkkaan. Lähteminen vailla määränpäätä. Uskallus heittäytyä hullun rohkeudella katsomaan maailmaa. Tarttumaan koko ajan uusiin tilaisuuksiin. Uskaltautua kehittämään ja tutkimaan itseään. Uskaltaa laajentaa omaa maailmankuvaansa. Vanhojen asenteiden auki repiminen.

Ensimmäinen halaus, ensimmäinen suudelma jossain kohti kauan, kauan raiskauksen jälkeen. Systemaattinen parisuhteen ja rakkauden pelon kohtaaminen. Oman myötätunnon kehittyminen. Myötätunnon, armollisuuden ja arvostuksen kehittäminen. Sen uskominen, että jossain on ihminen, joka ei lyö, ei raiskaa. Maalle muutto. Viiden vuoden aikana, ei en enää edes jaksa laskea, kuinka monta elämänmuutosta olenkaan kokenut. Olen astunut niihin usein kauhuissani vatsa täynnä jäistä pelkoa mutta minä olen astunut niihin. En keksi selityksiä miksi en voi. Minä keksin selityksiä miksi minun on hyvä yrittää.

Muutos ei ole mahdollista, jos jäämme kiinni vanhoihin rakenteisiin. Kaikki pitää uskaltaa murtaa, hajottaa ja aloittaa alusta.

Olen opetellut jokaisen muutoksen myötä erilaisen tavan elää. Erilaisia taitoja. Kutistanut mittaamattoman määrän pelkojani. Olen kuullut, joka puolelta kuinka rohkea olen. Minä tunnen aina muutoksen edessä suunnatonta pelkoa. Ahdistusta ajatuksien pyöritystä. Mutta joka ikinen kerta pääsen herraksi oman mieleni suhteen. Sen joka syöttää valheita siitä kuinka on hyvä olla paikoillaan kaikessa tutussa ja turvallisessa.

Nuo valheet eivät ole totta. Meidän suurin voimamme lähtee haluamisesta, kun joku asia ei toteudu niin kuin haluaisimme tai, kun joku asia on aikansa elänyt meistä tulee turhautuneita. Turhautuminen on mahtava tunne sillä juuri silloin iskee kapina. Nyt Tämän On Muututtava!

Kapina on mahtavin muutosvoima ikinä. Kapina omaan avuttomuuteen, omiin rajoihin, saa aikaan muutosvoiman.

Kapina on rohkeuden kipinä.

En tiedä miksi synnyin tähän maailmaan täynnä kapinaa vai tuliko se minuun ensimmäisestä iskusta. Minä halusin typeränä muuttaa tuon kapinan. Ymmärrän nyt, että niin moni muukin. Ympäristöni, hakkaajani, alistajani, opettajani. Kaikki ovat tähdänneet siihen, että olisin muotissa ja nöyrä. Seisoisin jonossa liukuhihnalla enkä hyppisi liukuhihnan vieressä, eläen juuri minun kaltaisenani minun näköistäni elämää. Kun vastassa on koko ulkopuolinen maailma sekä vielä omat muutosvastaiset, turvallisuutta hakevat ja laiskuuteen taipuvaiset aivot. On ollut hetkiä, että olen ollut melkein luovuttaa. ”Mikä hiton pointti tässä kaikessa on?!!” Itkin viimeksi eilen. Tänään heräsin klo 4.44 kirjoittamaan, jahtaamaan unelmaa. Löydän aina uudestaan tuon pointin epätoivon hetkien jälkeen.

Elämän perusta on muutos. Sillä elämä ei koskaan pysy paikalaann. Se on jatkuvaa muutosta. Joka hetki vanhenemme. Emme hengitä, joka henkäystä täsmälleen samalla lailla samalla hetkellä samasta kohdasta. Elämä liikku ympärillämme koko ajan, vaikka istuismme hiljaa paikallamme meditaatiossa. Koko ajan on liikettä ja muutosta ja silti meidän aivomme vastustavat tuota muutosta kaikin voimin. Se aiheuttaa suurimmat pelkomme elämässä. Kun muutos on aidosti tarpeellinen niin me kohtaamme oman mielemme luoman pelon seinän.

Oli kyse pienestä tai suuresta asiasta. Erilainen reitti töihin. Piimän ostaminen maidon sijasta. Jopa näin pienet asiat saavat mielemme laukkaamaan villisti ja ihmettelemään mitä tapahtuu. Entäpä sitten ne isot tarpeelliset muutokset. Kuinka paljon pelkoa ja vastustusta ne herättävätkään.

Meissä ja ympäristössämme?

Ulkoisista vastustuksista olen oppinut, että muut kaatavat niskaani omia pelkojaan, kun eivät uskalla tehdä haluamiaan muutoksia omassa elämässään. Jos minua pelottaa suunnattomasti muutos voinkin taipua heidän kannalleen. ”Niin älytön ideahan se oli alun perinkin…” ja jään omalle mukavuusalueelleni. Silloin olen oikeastaan antanut periksi vain peloilleni en alistunut muiden ohjailtavaksi. Mieli keksii meille tuhansia selityksiä miksi en voi muuttaa jotain asiaa. Miksi on parempi, että se on juuri niinkuin se on. Usein on vain käynyt niin, että mitä enemmän ihmiset vastustavat tekojani sitä varmemmin minä ne teen.

Onko meillä oikeasti muuta vaihtoehtoa, kuin hyväksyminen ja sopeutuminen?

Elämässä on aina jonkinlainen muutos menossa. Jos tuntuu, kuin elämäni junnaisi paikoillaan, se yleensä itselläni tarkoittaa, että jotain suurta on tulossa. Hetki ennen muutosta.
Aivoni yrittävät vieläkin vastustaa muutoksia. Mutta olen kulkenut niin monta kertaa epämukavuusalueelleni, että se on jo paljon helpompaa. Ei se tarkoittaisi, ettei peloittaisi tai etten kävisi läpi sarjaa tuttuja pelon poistajia. Ensin vastustus, sitten ”hiusten repiminen” eli voivottelu, puhelin rumba ystäville ( puhuminen ja kirjoittaminen selkeyttävät minulla ajatukset). Unet. Hyväksyminen.

Muutoksen kaavasta on tullut minulle tuttu. Kauhuineen, pelkoineen. Epämukavuusalueella olo on suurinta kasvamista. Tiedän miten muutosvastustus kulkee minussa, enkä anna sen enää estää minua. Nykyään minä olen onnellinen ja ylpeä kapinastani, rohkeudestani. Se saa minut tekemään asioita, joita en olisi koskaan muutoin tehnyt. En uskaltanut yrittää.

Aina lopulta tulee hyväksyminen. Vaikka muutos ei olisi sitä mitä haluan. Vaikka se tuntuisi katasrofilta niin aina lopulta tulee kuitenkin hyväksyminen. Siihen nähden tuntuu hullulta että edes alun perin syöksyin vastustamaan moista tapahtumaa.

Minä olen oppinut hyväksymään muutoksen. Se lähtee ymmärryksestä elämää kohtaan. Se lähtee siitä ajatuksesta, että me emme voi hallita elämää. Me voimme vain päästää irti ja hypätä Taoon. Antaa virran viedä ja availla niin monta ovea kuin meille tarjoillaan. Mahdollisuutemme ovat täysin rajattomat. Lampaille tehdään aitaus, ihminen rakentaa omat rajansa pelkojensa kautta ihan itse.

Ehkä olette nähneet videon jossa lampailta poistetaan aitaus ympäriltä? Ne eivät pysty käsittämään sitä vaan kulkevat edelleen samoja latuja kuin ennekin. Ne kulkevat peräkanaa myös portista ulos vaikka aidat eivät rajoita enää mitenkään niiden liikkumista.

Minusta ihmiskunnan pelot ja rajoitukset näyttävät samalta. Pyörimme samassa tutussa turvallisessa kaavassa uskaltamatta keikuttaa venettä, uskaltamatta muuttaa mitään. Olemme kiinni turvallisuuden lautasamme, jonka olemme rakentaneet ja roikumme siinä viimeisillä voimillamme vaikka se ei enää tekisi muuta, kuin vuotaisi kuin seula.

Kun asian oivaltaa, ymmärtää, että vain muutoksen pelko on aina edessämme. Meidän näkymätön raja-aitamme.

Tuhat tuttua tarinaa ja me käperrymme pieneksi pelosta jääden paikoillemme. Oma mielemme on suurin pelottelijamme. Se on niin surullista. Ja helvetti se on turhauttavaa. Miksi oma mielemme jonka pitäisi olla suurin ystävämme onkin suurin elämänvoimamme hukkaaja? Miksi ihmisetä on tullut niin pelokas?

Aivomme haluavat kokea turvaa hinnalla millä hyvänsä. Jopa pikkuhiljaa tappamalla meidät keuhkosyöpään, onhan turvallisempaa tupakoida, kuin lopettaa kertovat aivomme ja tuhoavat ruumiimme ja elämämme. Mielemmee kahlitsee meidät liikkumattomaksi. Täydellisen olemattomuuden tilaan. Turtaan puuduttavaan jatkumoon. Tappaen elämänilomme, luonnollisen uteliaisuutemme ja uskalluksemme. Saaden meidät pysymään aina samassa itseämme vahingoittavassa toiminnassa. Ja kun näemme jonkun rikkovan kaavaa ensimmäinen reaktiomme on suunnaton pelko.

Olisin varmasti kuollut elämäntyyliini, päihteisiin, tuskaani. Ellen olisi uskaltautunut sanomaan mielelleni, että muutos on hyvästä! Muutos on voimaa.

Ihmiset kavahtavat kapinaa ja kapinallisia. Vain oma pelkomme puhuu meille niin väkevällä ja viekkaalla kielellä. Kapina on aina hyvästä, kun sillä yritetään päästä elämässä eteenpäin. Kapina on muutosvoimaa puhtaimmillaan.

Tervetuloa kevät ja muutoksen tuulet. Minä olen valmis. Uskaltaisitko sinä olla?

Kauneinta valoa päivääsi <3

Pari muuta artikkeliani muutoksesta:

https://www.vapaudenasema.com/uskallatko-sanoa-elamalle-kylla/


https://www.ketunhenki.fi/miksi-on-tarkeaa-rakastaa-itseaan/


JAA YSTÄVILLESI

Jätä vastaus