Miten tuon kauniin, ihanan, luonnonläheisen juhlan vietto on sitten muuttunut vuosikymmenien saatossa? Miksi se sykähdyttää edelleen ja laittaa sydämen laulamaan salaperäisen kesäyön laulua?

Nuorena oli erittäin tärkeää, kenen kanssa oltiin ja varsinkin millä festivaaleilla tuo aika vietettäisiin. Suunnittelut ja kyselyt aloitettiin heti uudenvuoden jälkeen. Mitkä festarit olisivat parhaimmat. Missä olisi parhaat artistit. Ennen kaikkea oli tärkeää missä olisi paras meno.

Viime hetkinä piti etsiä jostain teltta ja makuupussi.

Eväiksi festivaaleille löytyi yleensä pala makkaraa ja sipsejä. Juomana olutta ja muovipullossa pontikkaa.

Ystävät katosivat, joskus ihmismereen mutta aina sitä löytyi lisää juttuseuraa. Teltta joka katosi tuhansien muiden samanlaisten telttojen joukkoon.  Jos satuit löytämään telttasi. Ettei vaikkapa myrskytuuli ollut riepotellut sitä mennessään, niin kuin joskus kesäisin kävi. Melkein aina sattui sitten jotain muuta.

Makaat teltassa ja joku laskee sepaluksensa sisällön sen päälle. Kusen hajuisessa teltassa kylkeä kääntäessä kuulet festivaalien hiljentymättömän metelin. Joku oksentaa lähellä teltan lievettä ja ihmiset kompuroivat epävarmasti teltannarujen yli. Kun viimein rauha laskeutuu ja saat hetken unta niin eiköhän, joku kännisempi kaadu telttasi päälle.

Musiikki, ihmiset, vessajonot. Hätäinen peseytyminen jääkylmässä suihkussa. Kotiin palattiin kalpeana, hiljaisena, hiekkaa hiuksissa ja oksennuksen maku suussa, ilman telttaa.

JUHANNUS SUOMALAISUUDEN ILMENTYMÄ?

En tiedä onko pelkästään perisuomalainen tapa viettää juhannus luonnon helmassa. Aina silti piti päästä maalle juhannusta viettämään. 

Joskus 1990 luvun alkupuolella jäin juhannuksena Helsinkiin. Päätin lähteä kaupungin keskustaan. Muistan kuinka kaupunki, oli autio kuin atomipommin jäljiltä. Koko matkalla Kumpulasta Rautatientorille tuli vastaan vain 3 linja-autoa. Omassa linja-autossani olin ainoa asiakas

Sitten tuli perhe. Teltalla kierrettiin milloin missäkin leirintä alueella. Ruokaan kiinnitettiin huomiota ja tärkeää oli minne halusi mennä. Joskus juhannus meni töissä muun perheen lähtiessä alun perin yhteisesti suunnitellulle kalastusreissulle. Ainoa lohtu oli neljän päivän rankka sade ja kahden viikon kuluttua tilipussi.

Jossain kohti kulkijan luonteeni suostui antamaan miehelleni periksi, luopumaan teltasta ja sitouduimme kesämökkiin. Siellä sitten vietettiin juhannusta hyvän ruuan ja yhdessäolon merkeissä.

Porkkalanniemi 2018 Teija ja Ulla. Kuva Vapauden Asema

Ruuasta ja grillaamisesta oli tullut tärkeä osa juhlaa. Piti olla uusia perunoita, silliä, voita, paria sorttia salaattia, pihvejä, makkaraa, kesäkastiketta. Grillaus oli tärkeä osa joka juhannusta.

Kotiin ajettiin miettien olivatko promillet jo laskeutuneet.

JUHANNUS KAIKKIEN JUHLIEN ÄITI

Myöhemmässä vaiheessa elämää alkoivat perheettömät sinkku juhannukset uudelleen. Juhannuksena löysi itsensä ystävättären kanssa mökiltä syömästä jäätelöä ja nauramasta.

Halu vetäytyä yksin mökille yllätti seuraavana juhannuksena. Rantasaunan lempeät löylyt ja koivun tuoksu vihdasta puhdistivat niin sielua kuin mieltäkin. Pitkiltä kävelylenkeiltä koiran kanssa tarttui mukaan kesäisen kedon kukkia. Koska ranta saunan löylyt olivat niin rentouttavat ja olo oli hyvä ei jaksanut edes kokkoa lähteä katsomaan. 

Kaupunki juhannukset ovat löytäneet rytminsä. Aatto iltoina hakeudutaan ystävien kanssa tanssimaan ja kokkoa katsomaan. Nauru raikaa ja olo on loistava.

Juhannuspäivänä on pakko päästä luonnon kauneudesta nauttimaan hyvää ruokaa syöden. Kotiinpäin kulkiessa hymy hiipii nykyään aina huulille. Kiitollisena miettii, kuinka kaunis Suomen kesä onkaan. Enää ei haise oksennus eikä tarvitse miettiä huteraa oloa. On vain kiitollisuus, kuinka upea voikaan keskikesän juhla olla.

2020. Paluu maaseudun juhannuksiin tapahtui, kuin itsestään ylläolevan artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Sukupolviko sen tekee vai se Suomalaisuus mutta suvi ilman maaseutua tuntuu tyhjältä.

Kävelyt juhannusluonnossa, hiljaisuus, olevaisuus ympärillä. Hyvä seura, hyvä ruoka. Reiki.

Tänä vuonna juhannukseni oli kullattu upealla kokolla ja tuhansilla suudemilla. Miehen kainalossa kokkoa katsellessa syvä yhteys kaikkeen ja siihen oleellisempaan, sydämen kieleen, löysi tiensä takaisin luokseni.

Juhannus keskikesän- ja rakkaudenjuhla.

Nautitaan jokaisesta juhannuksesta juuri sellaisena, kuin se eteen tulee. Elämä näyttää niin monet kasvonsa. Onko niistä, joku huonompi tai parempi?

Läpileikkausta lukiessani en osaa arvottaa niitä. Kaikki elämää, kaikki erilaisia kokemuksia. Joskus kivuliaampia, joskus kauniimpia. Mutta kaikilla se sama suuri arvo. Minä sain elää ne.

Voiko ihminen enempää elämältä toivoa? Taikka juhannukselta?

Salaperäinen juhannuksen taika saavutti vihdoin minutkin.

Kauneinta valoa päivääsi ja upeita rakkauden täyteisiä kesäpäiviä toivottaen

Riikka-Lea

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös