LISÄÄKÖ TIETO TUSKAA?

 

Ajautuessani minua syvästi hämmentävään keskusteluun, onko Suomi Euroopan vaarallisin maa naisille ymmärsin, kuinka paljon tietämättömyys lisää kärsimystä.

Meillä on outo sanonta, että tieto lisää tuskaa mutta tässä tapauksessa se olisi todellakin voinut vähentää sitä. Sillä ymmärtämisellä me lisäämme välittämistä.

Vasta muutama vuosi sitten matkallani, omat silmäni avautuivat sille, etteivät kaikki Saksalaiset olleet työntämässä juutalaisa kaasukamioon. Kuinka tietämättömyyteni olikaan demonisoinut kokonaisen kansakunnan silmissäni.

Kirjoitin tästä artikkelissani Palatsin Salaisuudet Palatsin Salaisuudet

Sama ilmiö kävi Korona epidemian kanssa. Järkytyin vahvasti kuullessani, että korona syntyi siitä, että Kiinalaiset syövät raakoja lepakoita. Tämä ei siis ollut vitsi vaan tämä esitettiin minulle fakta tietona.

Kyse ei ollut yhdestä ihmisestä, joka uskoi tähän, vaan kahdesta, joiden kanssa matkustin .

HALUTTOMUUS KÄYTTÄÄ OLEMASSAOLEVAA TIETOA

Katsoin heitä tuohtuneena ja sanoin, että väitättekö oikeasti, että joku jossain iskee hampaansa elävään lepakkoon? Tuntee kuinka nahka kirahtaa vasten hampaita ja alkaa repiä suolia, ihoa. Nauttien ateriastaan?

Vastaus oli:”Juu, ne on siellä barbaareja”.

Ja siinä olivat Suomalaiset, sivystysvaltion asukkaat, joista jokaisella on nopea ja esteetön pääsy tietoihin. Suomi, jonka koulutustaso on maailman parhaimmistoa.

Me koemme koulutuksen yhdeksi tärkeimmäksi kriteeriksi mitatessamme ”sivistyksen” tasoa. Eikö sivistyksen yhtenä suurimpanan tavoitteena olekaan tuoda mukanaan kyky käyttää järkeä?

Nämä tapaukset saivat minut pohtimaan lisääkö tieto tuskaa?

Minua ei hämmennä niinkään tietämättömyys vaan se, että meillä ei aidosti ole mitään halua käyttää valtavaa tietomäärää ymmärryksen ja välittämisen lisäämiseen.

Ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen.

Me valitsemme vihaamisen ja pelon.

TIETÄMÄTTÖMYYDELLÄ YRITÄMME RAJATA ULOS PELKOMME

Ymmärrän, että halulla tietämättömyyteen maailman asioista pyritään suojaaman oma psyyke. Ettei haluta ”kantaa toisten kuormaa”.

Jos joku haluaa ottaa tuskani kaikista kokemuksistani olkaa hyvä. Lahjoitan sen kyllä kannettavaksenne. Koska en ole kuitenkaan koskaan huomannut, etä joku kantaisi ristini murehtimalla asioitani, väitän sen olevan mahdotonta.

Suljin itsekin silmäni pitkäksi aikaa kunnes tajusin, että se oli vain itseni huijaamista. Kysyessäni itseltäni lisääkö tieto tuskaa ymmärsin, ettei se lisännyt sitä. Sen teki oma käsittelmätön tuskani ja ymmärtämättömyyteni.

En ollut lukenut Koronasta, enkä ollut kuullut tuota versiota. He väittivät kivenkovaan asian olevan niin, koska facebookissa oli kuvakin siitä ollut. 

Otin puhelimen käteeni avaten internetin haluten selvittää itselleni ja heille mistä tieto on peräisin. Ja tiedetäänkö jo oikeasti mistä tauti oli lähtöisin.

Jos olisin ollut, kuin vielä seitsemän vuotta sitten. Traumatisoituneena, vihaisena, pelokkaana ihmisenä olisin varmasti jakanut heidän ”tietonsa” vihan vallassa. ”Vitun Kiinalaiset lepakon purijat”.

Mutta en ole enää vuosiin seisonut vihassa.

MATKAILU AVARTAA

Älkää ymmärtäkö väärin. Olen edellenkin vihainen. Suutun monista asioista mutta elämänkatsomukseni ei perustu pelkoon eikä vihaan vaan yrityksiin ymmärtää ja sitä kautta päätyä rakkauden kokemiseen.

Se ei todellakaan tarkoita kaiken vaalenpunaiseksi maalaamista vaan elämän näkemistä realistisena. Realismi ei täytä päiviäni vaaleanpunaisella usvalla mutta se ei myöskään täytä niitä vihalla. Sillä viha on tunne, jolla peittämme pelon.

Hyppyni tuntemattomaan avasi silmäni lopullisesti. Lähtiessäni ulos maailmaan, tavatessani erilaisa ihmisiä erilaisista kulttuureista. Keskustellessani heidän kanssaan opin ymmärtämään, että jokaisessa maassa on hyvää ja pahaa niin ihmisissä, kuin järjestelmissäkin.

Ei raha ole syypää ongelmiin. Ei köyhyys tee ihmistä onnettomaksi. Eikä rikkaus onnelliseksi. Syypää ongelmiin on pelkomme. Erilaisuutta kohtaan. Elämää kohtaan. Ja mikä raadollisinta omaa itseämme kohtaan. Varjojamme.

Ihminen kokee mailmaa omien kokemustensa kautta. Nämä kokemukset opettavat hänelle erilaisia asioita.

LISÄÄKÖ TIETO TUSKAA?

Niin kauan, kuin emme uskalla kohdata itseämme, sisintämme, tuskaamme me eristämme itsemme elämästä minä puheella. Nostamme itsemme toistemme yläpuolelle pilkaten, ivaten, välinpitämättömyydellä.

Kyse on suhteestamme tuskaan. Jos pelkäämme sitä ja sen kokemista suljemme maailman ulkopuolelle. Jos olemme käsitelleet tuskamme ja ymmärämme sen lähteen, me voimme katsoa maailmaa ja löytää sieltä paljon kauneutta tuskan lisäksi.

Sitä tekee tiedostaminen. Tiedostaminen syntyy tietämisestä ja ymmärryksestä. Tiedostaminen on kokemuksellista ja kokemusta voi syntyä vain uskaltamalla elää aidosti.

TIEDOSTAMISELLA KOHTI IHMISYYTÄ

Aidosti eläen syntyy haluu tietää ja ymmärtää. Sydämellään.

Sydämellään eläen ihminen tulee rikkaamaaksi, sillä hänelle avautuu koko maailma ei vain tietämättömyyden rajaama pieni ikkunaton betonipunkkeri.

Tieostaminen synnyttää myötätuntoa. Sen sijaan, että pidämme mielipiteenä naisten, niin yleistä hakkaamista Suomessa, se ehkä auttaisikin meitä ymmärtämään kaikkia niitä tyttöjä ja naisia, jotka sitä kokevat jatkuvasti.

Se veisi meidät ihmisinä pidemmälle.

Tässä linkki tuoreimpaan artikkeliin Suomesta Euroopan toiseksi varaallisempana maana naisille Suomi on Euroopan unionin…. Lisää tietoa löytyy googlamalla.

Vuosien varrella artikkeleita on kertynyt vaikka elintärkeää asiaa onkin pidetty vähemmän meillä otsikoissa, kuin Justin Biberin hiuskiehkuraa.

LÖYDÄMMEKÖ KOSKAAN IHMISTÄ ITSESSÄMME?

Entäpä, jos kaikki lepakkojutun lukeneet ihmiset olisivat tarkistaneet faktat? Olisivat kyseenalaistaneet jutun lähdetiedon?

Olisivat ihmisyydessään ymmärtäneet, että ihmiset Kiinassa kärsivät, pelkäävät ja tuntevat tuskaa menetyksistään ihan samoin, kuin mekin täällä.

Olisko tilanne voinut olla toinen? Vihan, pilkan ja pelon sijaan olisimme jakaneet rakkautta ja myötätuntoa.

Ei yksi ihminen tee maailmaa pahaksi, sen tekevät ne kaikki välinpitämättömät ihmiset, jotka sulkevat silmänsä toistellen tieto lisää tuskaa.

Minä tiedän olen ollut siellä.

Olen vihannut enemmän, kuin rakastanut. Olen uinut halki mustan virran ja uponnut omaan vihaani. Tein sitä niin kauan, kunnes ymmärsin, että minä tukehdun tähän paskaan.

Silloin muutin ajatteluni suuntaa. Otin vastuun omasta tuskastani. Omasta eheydestäni.

Ne eivät ole tulleet itsestään. Ei minulle. Syyllisyyteni ja vihani riivamalle kokemuksien kovettamalle ihmisille.

RAKKAUS. MYÖTÄTUNTO. TIEDOSTAMINEN.

Ne ovat syntyneet viedessäni itseäni koko ajan epämukavuusalaueelle oppiakseni lisää itsestäni, muista ihmisistä, kulttuureista, maailmasta, elämästä.

Ei pyrkimys, ulkopuolisen maailman poissa pitämiseen elämästäni sulkenut ulos varjoja . Ei se tehnyt elämästäni kauniimpaa ja parempaa. Se kavensi kokemukseni elämästä.

Tiedostaminen avartaa maailmaa kaikilla tasoilla. Ymmärtäminen tuo mukanaan myötätunnon.

Tekemällä oma elämämme onnelliseksi ja hyväksi autamme itseämme mutta tulemalla tiedostavaksi me autamme itsemme lisäksi maailmaa.

Me autamme läheisiämme ja lapsiamme.

Me luomme yhdessä maailman, jonka ovet eivät sulkeudu vihasta vaan avautuvat myötätunnosta ja rakkaudesta.

Ja jonain päivänä realismimme on synnyttänyt aidosti sen paratiisin mihin luulemme pääsevämme välinpitämättömyydellä, silmiemmme sulkemisella, vihalla ja minä itse ilmiöllä.

Kauneinta valoa päivääsi <3

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös