MATKAILUAUTO KODIKSI

Miten osaisin teille kertoa miltä se tuntui? Se hetki, kun vuosien unelmoimisen jälkeen asuntoautoni kurvasi pihaani? Siinä se oli todellisena, käsinkosketeltavana. Unelma konkretisoituneena. En osannut sanoa, kuin ”Ei vitsi!”. Olin onnistunut löytämään minun Vapauden Asemani.

Videoita näistä voitte katsoa Vapauden Aseman Instagram tililtä

Vuonna 2018 istuessani junassa matkalla Wieniin ja nostaessani tietokoneen syliini kirjoittaakseni artikkelin matkaltani vatsaani kouraisi syvä tunne, jonka tavoitan juuri nyt kirjoittaessani tätä teille. ”Voisin aina elää näin” blogaten ja matkustaen.

Unelma Afrikasta artkkelissa kerroin kaukokaipuustani lisää.

Mikä rakkaus minussa virtaakaan juuri nyt tuntiessani tuon tunteen jälleen syvästi. Se laittaa nieleskelemään sillä en koskaan olisi uskonut, että neljä vuotta myöhemmin istun asuntoautossani ja kirjoitan blogiartikkelia.

Auto on ollut minulla nyt vajaan kuukauden. Mietin olenko täysin hullu sanoessani asuntoni irti ja muuttaessani talvea vasten puoli-integroituun (kolmen vuodenajan) asuntoautoon? Kyllä olen. Sillä tein sen.

Matkailuauton muutos kodiksi piti sisällään myös nimeämisen: Vapauden Asema

Tällä hetkellä olen Kurussa ja ulkona on lähemmäs -15C pakkasta. Istun sängyssäni, peitto ja ihana tekoturkisviitta jaloillani. Kuuntelen vihikoira Ullan kuorsausta, Thruman pöhinää (lämmityslaite) ja mietin, nousisinko keittämään vielä kupillisen kahvia. Se maistuu aina kirjoittaessani.

Jollain tavalla, kun juuri nyt paisun innostuksesta kuin iloisen keltainen ilmapallo, on vaikea enää palata alkuhetkeen. Siihen, kun muutin autoon. Se kaikki mikä on voinut mennä pieleen on mennyt. Ei siksi, että se jäisi harmittamaan, vaan siksi, että elämä opettaa asioita ja miten muuten voisi oppi mennä perille, kuin kantapään kautta?

MATKAILUAUTO KODIKSI MUISTILISTA YKSI

Katso, että hupiakku, joka pyörittää lämmitintä, keittolevyjä, vesipumppua, jääkaappia, pakastinta, kaasu-uunia, puhelimen sekä tietokoneen latausta ja valoja, on täysi ennen kuin puskaparkkeeraat keskelle ei mitään sysipimeään metsään. Yöllä kirkuvaan hälyttimen ääneen herääminen ja tyhjäksi luullun kaasupullon vaihtaminen susien, karhujen, villisikojen ja ties minkä muiden öisten hirviöiden vaaniessa sinua on liian raflaava kokemus aloittelevalle asuntoautoilijalle.

Ensimmäinen yö oli jotenkin helpompi. Vaaran päällä parkissa, tuulen ja sateen repiessä autoa ja vieressä olevan hautuumaan väen koputellessa ovea. Tajusin myöhemmin, että Thruma yskäisee sillä lailla aika-ajoin, yleensä kun olet syvimmässä unessa. Se kuulostaa, kuin joku koputtaisi oveen. Pyöri mielessä, kestääkö auto ja opinko, miten se kannattaisi parkkeerata.

Vihikoira Ulla tarkkana mihin Vapauden Asema on matkalla.

Kaasupullon vaihto ei auttanut, lämmintä ei tullut. Tajusin tarkistaa volttimittarin. Ei auttanut, kuin hypätä kahden aikaan yöllä auton rattiin syksyn ensimmäisen lumisateen viuhtoessa tuulilasiin ja painaa lusikka lattiaan. Tuntemattomilla mutkaisilla pienillä teillä Pohjois-Karjalassa lähellä Venäjän rajaa sompaillessa, kirosin kaikki hullut aivoitukseni alimpaan… no tiedätte kyllä.

Tuulilasiin satoi jalkarättejä ja hartiat jännittyivät miettiessäni uuden kulkineen tiellä pysymistä liukkaalla kelillä. Adria ei ole kevyimmästä päästä, 3500 kg ja 6,50 m pitkä. Pari metriä perän ylitystä. Silloin kevyt takaosa etuvetoisessa autossa ja alla tietty ne ”unelma”renkaat, loppuunajetut kitkat.

Tunnelma tiivistyi ajatusten laukatessa kilpaa päässäni, miten uuden ison auton hallinta, missä vika, miksi hälytin huusi… Vinkki: lue ohjekirja ennen kuin lähdet ensimmäiselle yöpymiselle. Tutustu oikeasti niihin muutamaan hallintalaitteeseen.

MATKAILUAUTON OSTAMISEN KARIKOITA

No, auto joutui jo toistamiseen korjaamolle maantaina sen la-su yön jälkeen. Syy selvisi siellä. Sulakkeet olivat kuulemma ylikuormittuneet. Mietin vain miten? Sillä en edes käyttänyt autossa lamppuja, nautin illalla kynttilöistä ja menin nukkumaan jo kahdeksan aikaan. Mikään ei ollut latauksessa, eikä sen puoleen päälläkään. Invertterillä latasin puhelinta päivällä noin tunnin ajan, mutta sen jälkeen autolla ajoin parin tunnin matkan. Hupiakunhan pitää latautua samalla kun autolla ajaa.

Ensimmäisen kerran auto oli korjaamolla tuulilasin reiän vuoksi, joka oli niin syvä, ettei sitä saatu korjattua. En saanut Best Caravanilta tuulilasin vaihtolupaa, vaikka reikä oli lasissa kotiintoimituksen yhteydessä.

Korjaamolla jouduttiin vaihtamaan myös venttiili vuotavaan takarenkaaseen. Jääkaapin avatessani tuntui taju lähtevän. Se oli jätetty pesemättä.

Kukaan myyjistä ei tiennyt, että autoon saa toisen vuoteen. Jos matkailuauto on rekisteröity viidelle hengelle, niin kyllä se tämän ristiverisen naisen mielestä kertoo siitä, että on olemassa toinenkin makuupaikkamahdollisuus. Löysin paikan ihan vaan pähkäilemällä.

Kukaan myyjistä ei tiennyt, onko harmaavesisäiliö eristetty, ei myöskään sitä mikä puhallin on pöydän alla. Ensimmäistä asuntoautoa ostaessa on todella vaikea operoida myyjän kanssa, joka ei osaa vastata oleellisiin kysymyksiin asuntoauton toiminnasta. Pitkään matkailuatoja omistaneen ystäväni mukaan suuntaus on normaali. Myyjät myyvät tietämättä tuon taivaallista asuntoauton ominaisuuksista.

MATKALUAUTO KODIKSI MUISTILISTA KAKSI

Ensimmäistä viikonloppu reissua valmistelessani torstai-iltana, täytin naapurini kanssa asunto-osan vesisäiliön. Perjantaiaamuna töihin lähtiessäni autollani tuumasin, että onpa nurmikko märkä, vaikkei ole satanut. Ensimmäisessä puskaparkissa, siellä myrskyssä vaaran päällä, vasta huomasin, että säiliö oli tyhjä. Selvisi se aamuinen litisevä nurmi. 80 litraa vettä nurmikon paikalliseen kasteluun voi sen tehdä. Vihikoira Ulla joi vastoin tapojaan sinä yönä vichyä. Jano on kova kannuste.

No, mitäpä muuta olen onnistunut oppimaan? Niin, kun olet puskaparkissa talvella tai keskellä kaupunkia parkkipaikalla, on liian kylmä tai liikaa yleisöä. Ulkona pissaaminen on mahdotonta (ainakin toistaiseksi itselleni). Tyhjennä silloin kasettiwc/septitankki ajoissa. Se ei oikeasti kestä litroittain virtsaa.

Matkailuato kodiksi. Vapauden Asema puskaparkissa vihikoira Ullan nuuhkiessa metsän tuoksuja.

Ilmeeni olisi pitänyt saada nauhalle, kun ajoin iloisesti edessäni tuulilasit vastakkain olevaa komeaa rekkamiestä tervehtien ABC:lle kasettiwc:n tyhjennyspaikkaan. Avaat kasettiwc:n sivuluukun (se on auton sivulla, jotta tyhjennys olisi vaivatonta) ja näet sitä itseään säiliön päällä ja säiliö lilluu kultaisessa vedessä, niin voi sanoa, että kyllä syletti. Löin oven vaivihkaa kiinni ja hipsin häpeillen asemalla olevaan Saleen.

Onneksi oli kyse isosta asemasta. Kaupasta sain kumihanskoja ja desinfointipyyhkeitä. Tyhjäsin säiliön ja ajelin sitten kauimmaiseen nurkkaan putsaamaan loput. Potutti jumalattomasti siivota, vaikka omiani siivosinkin.

Tyhjä kaasupullo kannattaa siirtää aina ensimmäiseksi. Niin miksi? Kun menet ostamaan täyttöpulloa, ei tarvitse purkaa toista pulloa ensin pois tieltä. Sillä toinen pullohan on kiinni letkussa ja liittimessä, koska sillä hoidetaan auton lämmitys ja kokkailut.

Opin myös, kuinka peseytyä hiuksia myöten noin viidellä litralla vettä ja olin aidosti ylpeä. Se miten hyödyntää vettä pyykkiin ja astioiden pesuun ja muuhun puhdistukseen on takaraivossa yli 20 vuoden telttailu-uralta.

Olen aina kyennyt elämään minimaalisesti. Tuo selviytymismekamismi sekä vähästä aidosti kiitollinen (tosin tällä hetkellä minulla on hurjasti asioita, joista olen suunnattoman kiitollinen <3) elämänasenteeni auttavat asiaa.

Miten tämä sitten eroaa telttailusta? Vastaus on paljon. Mukavuudet ovat paremmat. Sohvat, pöytäryhmään päin kääntyvät etupenkit, niin sanotut kapteeninpenkit, luovat ideaalin tilan vieraillekkin ja itselle löhöoltavat. Lämmitys, jääkaappi, pakastinlokero, suihkukoppi, wc, täysimittainen sänky, suorassa seisominen, liikkuminen ilman rinkkaa ja toisten aikatauluista (juna, bussi, lentokone) riippumaton kulkumahdollisuus. On mukavuuksia ja helppoutta. Tämä on pyörillä kulkeva koti, jota jo rakastan.

MATKAILUAUTOSTA RAKKAAKSI KODIKSI

Minun ensikotini sänkyä kutsutaan ”ranskalaiseksi sängyksi” – se on pitkittäin auton sisällä. Takatalli on sängyn alla ja ihme kyllä, se on yllättävän tilava. Siellä matkustaa taitettavasta hierontapöydästä lähtien vaatteita, siivoustarpeita, pyykinkuivausteline, Ullan 15 kg:n ruokasäkki, toisen vuodenajan vaatteet ja taiteilijatarvikkeeni. Unohtamatta puutarhakalusteitani. Odotan vain aikoja, kun niitä voi hyödyntää auton sivussa olevan markiisin alla istuen ja palmujen huojunnasta nauttien.

Matkailuauto kodiksi.
Tien kutsu

L:n muotoinen keittiö luo lattialle huikeasti tilaa. Mahtuu Ulla siinä kuorsaamaan ihan leveästi kyljellään. Annoin tytölle sivusohvan käyttöön ja laitoin sille seeprataljan, jonka päällä Ulla aina salaa nukkui kodissamme mutta ei tyttö sinne ikinä kipua muutoin, kuin harvakseltaan, kun ajan. Yleensä hän seisoo vieressäni tomerana neuvomassa minne mennä. Ulla on rauhallinen ja tottunut matkakumppani. Tuo 10,6 vuotias koiraystäväni piristyi silmissä, kun muutimme autoon.

Mietin tietenkin näinkö koira sopeutuu ja iskeekö sille stressi paikanvaihdoksista mutta minun olisi pitänyt tietää paremmin. Sellainen koira, kuin omistaja. Se rakastaa matkaa ja liikkeen tunnetta, vaihtuvia pysähdyspaikkoja missä on aina uusia tuoksuja. Kai sitä koirakin kyllästyy samalla pihalla nuuskimaan oman pissansa tuoksua ja pyörimään samalla pienellä tilkulla vuodesta toiseen. En tiedä vastausta varmasti edelliseen mutta tämän tiedän: Ulla on kokenut reissukaveri ja kuihtui ja vanheni silmissä, kunnes aloimme elämään näin.

Haasteita on. Varsinkin nyt. Lämmityksen hinta pakkasella, taivaisiin kivunnut dieselin hinta. Vekotin nyt kuitenkin vie sen 10-12 l/100 km. Wc:n tyhjennys. Joka ikinen leirintäalue ja matkaparkki etelästä Ivaloon ja idästä länteen tuntuu olevan kiinni. Vettä en pidä nyt pakkasella ollenkaan säiliössä, joten olemme kantoveden varassa (ruuat, pesut, juomiset). Sähkötolppaan olisi kiva päästä kiinni nyt, kun katolla oleva aurinkopaneeli ei tuota sähköä. Voi pohjola ja sen pimeät, sateiset harmaat päivät! Kaasupullo loppuu jostain kumman syystä aina öisin.

No, olen saanut kutsuja kavereilta asumaan heillä. Olinkin ystäväni luona kolme yötä. Rupesi ahdistamaan ja paljon. Auto seisoo hänen talonsa pihalla ja tuntuu hullulta asua autossa, kun sisätilakin olisi tarjolla mutta en pystynyt olemaan siellä. Ahdistuin. Kaipasin pieneen kotiimme kaikkine haasteineen. Uskon, että minun piti kokea sekin ennen kuin syntyi lopullinen päätös, lopulliseen irtiottoon. Sydämeni laulaa. Hymyilyttää. Ostin eilen matkan autolautalle 12.12.2021

Vihdoinkin minun seikkailuni odottaa. Vastaan villin luontoni kutsuun. Kohotan kasvoni kohti kuuta ja ulvon riemusta. Mihin matkamme viekään ei ole tärkeää tällä hetkellä, sillä juuri nyt me olemme perillä. Unelmassani.

Kauneinta tätä päivää Rakkaudella Riikka-Lea