Join, join ja join. Join, jotta en tuntisi mitään. Ei niin syvällistä ja pitkäkestoista tuskaa halua tuntea. Koko elämäni mietin miksi tunteet satuttavat.

Miksi tunnen niin suurta tuskaa, että itsemurha on hyvä vaihtoehto? Kukaan ei koskaan kertonut mitä noille tunteille voisi tehdä.

Kukaan ei välittänyt kysysä ”miksi yritit itsemurhaa”? Miksi juot? Miksi ihmeessä itsetuho tuntuu paremmalta, kuin elämä?

Tiedättekö, että tunteminen satuttaa. Se satuttaa syvällisesti luoden vääristyneen tunteen voimattomuudesta. Tukehduttavan tunteen siitä, että ei voi tehdä mitään. Vaikka tunteminen on elävän ja tiedostavan ihmisen merkki.

Vain tiedostamalla voit saada aikaan muutoksen. Ja muutoksen me tarvitsemme.

Viime vuosina on ruvettu puhumaan erityisherkistä. En koe itseäni sellaiseksi, koen itseni vain tuntevaksi ihmiseksi vaikka ystäväni sanovat, että tunnen valtavalla voimalla asioita ja olen äärettömän herkkä. Ehkä sitten niin. Mutta en vaihtaisi sitä enää mihinkään.

Kaikkein vähiten tunteettomuuteen.

Joka syö maailmaamme ja jolle olemme antaneet itse luvan astua sisään. En usko, että on erikseen erityisherkkiä on vain ihmisiä, jotka uskaltavat tuntea ja sitten niitä, jotka katkovat tunteensa, kuten minä tein.

Ja tunteitaan pelkääviä on valtaosa ihmisistä.

TUNTEETTOMUUDEN VALITSEMINEN

Kun ihmiset katsovat vaikkapa alkoholistia he luokittelevat heti hänet selkärangattomaksi hylkiöksi, joka on valinnut juomisen.

Mutta niinhän yhteiskuntammekin valitsee. Häntä autan, hänellä on varaa maksaa. Hän on poliitikko lähetetään sinne poliisipartio polkupyörävarkauden vuoksi. Hänet hakattiin paskaksi keskellä kirkasta päivää Kontulassa, mitä turhaa sitä asiaa tutkia, hänhän asuu sellä syrjäytyneiden kulmilla.

Syrjäytynyt asuinpaikkansa perusteella. Syrjäytynyt varattomuutensa vuoksi. Se joka väittää, että esim. siivojalla on sama ihmisarvo yhteiskuntamme vääristyneissä laseissa, kuin Arkadiamäen politiikolla on enemmän, kuin sokea. Hän on typerä.

Lait eivät ole olleet samoja koskaan eri yhteiskuntaluokille. Jos satut istumaan eduskunnassa ei rikollinen tausta mitään merkitse vaikka perustuslaissa puhtoisuutta vaaditaankin. Mutta, jos olet siivoja ja saat sakot niin varmasti lusit ne koska meillähän on laki hitto soikoon, jota pitää noudattaa.

Ja niin me valitesemme päivästä toiseen.

Yhteiskuntana.

Ihmisinä, koska jokaisen päätöksen takana on kuitenkin ihminen.

Me valitsemme, ettemme näe yhteiskuntamme vinoutuneita rakenteita. Me valitsemme keitä hoidamme ja keitä emme. Valitsemme yhä huonompia vaihtoehtoja hoidoiksi.

Jätämme vanhukset paskavaippoihinsa lääketokkurassa samalla, kun joku käärii voitot hihoihinsa.

Valitsemme, että katkolla pitää selvitä viikossa.

Valitsemme nostaa veroja, heikentää palkkoja ja työolosuhteita. Valitsemme nostaa vuokria ja ruuan hintaa. Valitsemme leikata koulutuksesta ja terapiastakin. Valitsemme lääkehoidon kaiken muun sijasta, koska yhteiskunnalle on halvempaa antaa turruttava nappi nälkäiselle, kuin leipää pussissa.

VOIMATTOMUUDEN KOKEMUS LUO PELKOA TUNTEA

Yhteiskuntamme tekee siis jatkuvaa markkina arvo laskelmaa ihmisllä ja me luulemme, että robotiti ovat vasta tulossa korvaamaan ihmisen.

Vaahtoamme mustan miehen surmasta ja riisipaketin värikkäästä naamasta. Ymmärtämättä, ettei meitä rasismi tapa. Meidät tappaa pelko tuntea rakkautta ja sitä kautta syntyvä tunteeton ahneus, joka kuristaa ihmisiä pikkuhiljaa ja synnyttää vihaa ja syrjäytymistä.

Ei maailmaa hallita järjestyksellä, sitä hallitaan kaaoksella. Ja, kun kaaos loppuu niin mitä jää?

Ihmiset, jotka katsovat toisiaan typertyneinä ja näkevät totuuden.

Emme me sananhelinällä maailmaa paranna. Me parannamme sitä teoilla ja Suomessa ei Kekkosen jälkeen ole ollut yhtäkään hallitusta, jonka vilpittömin pyrkimys olisi ollut auttaa kansaa.

Poliiikot ovat järjestään pellelauma sirkusteltassa. Ei seuraava odotuksen aihe ole kuka tekee hyvän päätöksen vaan mikä on seuraava moka ja millä oma osaamattomuus saadan syljettyä kansan niskaan.

Kun me elämme maailmassa, jonka ainoat arvot ovat kuinka paljon kahisevaa on pankkitilillä ei ole ihme, että pahoinvointi lisääntyy.

Tuntemisen pelon muassaan tuomat ongelmat ovat ne kaikki mitkä massoissamme lyövät ylitse. Lihavuus, addiktiot, huumeongelmat, nuorten pahoinvointi, perheväkivalta ja itsemurhat. Eivät nämä ole ihmisten yksittäisiä oireita.

Nämä ovat kaikki yhteiskuntamme tunteettomia valintoja.

Oliskin niin helppoa syytää tuo kaikki yksilön vastuulle mutta ikävä kyllä kylmä tosiasia on se, että yhteiskuntamme pahoinvoitnti näkyy noissa kaikissa tilastoissa.

Ja sitä kautta pelko inhimillisten tunteiden kokemiseen.

Sillä pystyäksesi valitsemaan jatkuvasti toisen ihmisen alistamista tähtäävän toimintatavan sinun on täytynyt katkoa kaikki siteesi tuntemiseen.

Ja edelleen meillä on massoittain ihmisiä, jotka eivät ole tietoisia tuosta asiasta tai jos ovat sulkevat mieluummin silmänsä koska TUNTEMINEN SATTUU ja Tietämien vie järjen.

MIKSI TUNTEET SATUTTAVAT?

Me istumme norsuunluutorneissamme keskellä saippuakupliamme ja pelkäämme niin helvetisti, että tuo kupla puhkeaa. Koska silloin sattuu.

Herkimmät putoavat päihdehelvettiin. Toiset istuvat somessa puhumassa tekoripsistä sekä uusista takapuolia kohottavista housuista. Kolmannet elävät tiukkaa elämää perhekeskeisenä kuolettaen kaiken muun ympäriltään. Turvassa omassa kuplassaan.Sillä tunteiden tappaminen ilmenee niin monin tavoin.

Uskokaa minua. Minä puhun kokemuksesta. Ihminen, joka pystyy hirmutekoihin on katkonut kaikki tunneväylänsä. Niiden palauttaminen sattuu, sillä silloin heräät huomaamaan tekosi ja tämän maailman mielipuolisuuden.

Mutta, kun hyväksyt tuntemisen ja kivun, löydät pelon takaa aidon rakkauden kokemuksen ja silloin alat tiedostamaan. Ja vaikka sinua satuttaisi nähdä totuus et enää halua sulkea silmiäsi sillä sisälläsi asuu suuri rakkaus ja ymmärrys, että elämä on hyvää ja arvokasta.

Luin joskus,että rohkeutta ei ole avata silmiään vaan rohkeutta on pitää ne auki avaamisen jälkeen. En ikävä kyllä tiedä sitaatin kirjoittajaa mutta tuo lause ketoo sen kaiken mitä meidän tarvitsee ymmärtää tuntemisesta ja siitä miksi ne herkimmät päätyvät kuolemaa lähentäviin ratkaisuihin.

Sillä hetkellä, kun me uskallamme tuntea me uskallaame katsoa maailmaa ja ojentaa käden sille vierustoverille ja silloin me saamme aikaan muutosta. Niin kauan, kun pelkäämme helvetisti tuntea mikään ei koskaan muutu ja ihminen tuhoaa maailmansa ja itse itsensä omassa sekopäisessä pelossaan.

Tuntemisen pelossa.

Kauneinta Valoa päivääsi <3

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös