Odottaminen heittää mielemme sinne missä meidän ei kuuluisi olla. Elämään elämää ennalta, haaveiden tulevaisuudessa.

Odotamme linja-autoa miettien tulevaa tapaamistamme. Odotamme kassajonossa miettien paljonko ostokset maksavat. Odotamme pääsyä töistä kotiin miettien mitä teemme illalla. Odotamme sokko treffejä miettien miltä tuleva puolisomme näyttää. Odotamme lasten kasvamista, kesäloman alkua. Liikennevalojen vaihtumista. Odotamme koska tämä tarina todella alkaa. Huomaamatta, että olemme jo sisällä siinä
Kun katsomme taaksepäin huomaamme odottaneemme koko ajan jotain mitä jo elimme. Me vain emme huomanneet sitä. Joskus tarvitsemme jonkun nostamaan esille itsestäänselvyyksiä. Odotin monta vuotta uuden elämäni alkamista ja vasta ystäväni huomautus: ”Mikä ihana elämä, sä elät sun unelmaa” sai minut havahtumaan. Katsomaan taaksepäin ja ymmärtämään, että kyllä, minä elin jo sitä. Ihmeeni ei väijynyt jossain tulevaisuudessa tullakseen minua vastaan kaupungin kaduilla. Jokainen askel jonka otin, oli osa sitä satua, jota mieleni odotti alkavaksi joskus jossain.
Eilen kuljimme ystäväni kanssa päämäärättömästi pitkin kesäisen Helsingin katuja. Puhuimme, nauroimme, pysähtelimme. Nautimme teetä Ruotsalaisella teatterilla. Söimme lounasta Esplanadinan puistossa. Hurrasimme katusoittajille ja tanssimme Ateneumin edessä. Löysimme presidentinlinnan takaa hurmaavan puiston jonka ohi olin kävellyt vuosikymmenien saatossa tuhansia kertoja. Ja vasta eilen minä kiinnitin siihen huomioni. Hetkenä jolloin en odottanut olevani jossain muualla.
Huomasin, kuinka hurmavan kaunis tuo pieni keidas keskellä auringossa hyörivää kaupunkia on. Kuinka sen suihkulähteen solina rauhoitti ja valtavat puut viilensivät kuumaa päivää. Siellä me istuimme kahveistamme nauttien ja ymmärsimme, että odottamalla olimme tuhlanneet miljoona kaunista hetkeä.
Kun jatkoimme matkaamme, kohti Kanavarantaa ihastelimme ällistyneinä kaikkea. Tuntui kuin olisimme heränneet syvästä unesta. Ja sitä se olikin. Pitkä odotus oli päättynyt.
Me olimme täysin läsnä siinä hetkessä. Näimme ympäristömme ja hurahdimme siihen. Sen makuihin, ääniin, kauneuteen, tunnelmaan. Siihen elämään, jota elimme siinä hetkessä juuri silloin.
Odottamatta.
 

 

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös