Niin se aika sitten hujahti. Vaikka jouduinkin tekemään kasan lähtövalmisteluja, merkittävää oli se, että tällä kertaa pystyin silti elämään hetkessä. Nauttimaan kaikista niistä päivistä ja niiden mukanaan tuomista haasteista jotka menivät päätöksestä LÄHDEN tähän hetkeen. Ennen aikaan koko energia ja mieli on rynnännyt vain sinne tapahtumaan mikä on tulossa, ehkä tulevaisuudessa jota ei siltikään vielä ole. Silloin jää kaikki kaunis siltä välitä huomaamatta ja mikä tärkeintä elämättä.


Mielen tasolla saa kovastikin askarrella koko ajan pitääksen sen läsnä. Tuo taito jonka tämä maailma on kokonaan kadottamassa jonnekkin teknologian viidakkoon. En sano että teknologia on paha/pahasta mutta pitäisi muistaa ottaa aikaa sille todelliselle läsnäololle sulkea koneet ja kännykät ja vain jutella aidosti, oikeasti sen lähellä olevan ihmisen kanssa. Katsoa silmiin ja kuunnella sydän auki mitä hänellä on sanottavanaan. Antaa hänelle aidosti aikaa tuomatta siihen hetkeen päivityksiä tai puhelinta. Se on haastavaa mutta se on haaste joka on tarpeellinen hyvinvointimme kannalta. Yhteisöllisyyden sekä rakkauden.

Sulkekaa koneet edes hetkeksi ja luovuttakaa toisillenne sitä mikä on kaikkien kalleinta ja arvokkainta tässä maailmassa. Hetki rakkaudellista läsnäoloa. Aika mennessään eteenpäin vie ne tärkeimmät viereltämme, niitä hetkiä ei saa koskaan takaisin. Muistakaa rakastakaa silloin, kun se vielä on mahdollista. Anna tänään hänelle lahjaksi Hymy, kosketus katse, hetki vanhan ajan ajatusten vaihtoa ja MUISTA RAKASTAA <3

PEACE & LOVE Mahtavaa kesää ihanat kaverit ja onnea kaikille valmistuneille <3 <3 <3 
JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös