Eräänä päivänä sitä vain huomaa olevansa jossain hevonkuusen humpassa (tässä tapauksessa Tsekeissä) vuohipaimenena. Mitä ihmettä oikein tapahtui ? 

ENNEN LÄHTÖÄ

Neljä päivää vajaa kuukausi olen ollut rinkan ja koiran kanssa reissussa. Alku oli todella hankalaa. Siihen liittyi niin paljon tunteita.Luopuminen ihan kaikesta tutusta ja turvallisesta. Päivittäisistä tekemisistä, rutiineista, tavaroista.

Poltin henkilökohtaiset tavarani. Kaikki kirjoitukseni vuosikymmenien ajoilta. Runot joita teininä hormonimyrskyissä väkersin.  Kirjoitukset 40 vuoden ajalta. Kaikki lapsuudenaikaiset valokuvat, perhepotretit.  Hiukseni vuodelta 1972.

Vaaleat suortuvat paloivat roihuten. Sekunnissa ne olivat poissa. Pieni nahkainen ajan patinoima vauvatossuni. Hääkuvani, perhe raamatunkin. Riimuni, rumpuni, unisiepparini. En halunnut säilyttää mitään.

Minun oli kuitenkin säilöttävä työtodistukset  sekä yrityksen perustamiskirjat ja verotodistukset. Enoltani ja hänen vaimoltaan ensimmäisen taidenäyttelyn avajaisissa saamani suvun kynttilänjalka jäi myös talteen. Kaikki muu sai mennä.

Itkin ja ulvoin ja tein työtä kuin kone. Jokainen polttamani tavara antoi minulle tunteen puhdistautumisesta. Lopulta olin kuin riivattu tungin pieneen uuniin kaikki tauluni jotka sinne mahtuivat, ajattelin lyödä puukon läpi lopuista. Naapurini ja muutamat tauluja ihailleet ihmiset saivat minut lopulta tulemaan toisiin ajatuksiin ja laittamaan nekin säilöön.

Ihmiset ovat ladanneet niskaani pelkojensa koko kirjon. Alkaen siitä kuinka minulla ei ole rahaa eikä suunnitelmia, päätyen lopulta siihen kuinka törkeää on raahata Ulla mukaan matkalle.

Koirat ovat seuranneet ihmisiä sotiin ja kulkeneet uudisasutuksen mukana tuhansia maileja mutta minä olen järkeä vailla ottaessani koirani mukaan matkalle.

Olemme täällä vatsa täynnä ihanien ihmisten ympäröimänä, Ulla kuorsaa tyytyväisenä jaloissani pienen mökin lattialla. Huomenna eläinlääkäri tuo hänelle pillerin puutiaisia vastaan. Ullalla on koko iso piha käytettävissään jossa hän saa vapaasti juosta. Tai saisi mutta aina kun olen töissä hän makaa jossain lähellä ja odottaa minua.

 
Sitten me lähdemme kävelemään vuoristoon taikka kylälle ja olemme yhdessä. Haluankin nyt kysyä olisiko kenties ollut parempi viedä Ulla piikille tai antaa pois ettei hän joutuisi kärsimään siitä, että raahasin hänet mukaani ? 😀

                                                     MATKAAN

Lähtöaamuna sain ystävältäni viestin. Hän oli herännyt siihen, että hänen päässään soi Cat Stevensin Wild World, kun hän mietti lähtöämme. Viesti tavoitti minut juuri, kun olimme Ullan kanssa hypänneet taksiin päämääränä Länsisatama ja Eckeröline.

Kuuntelin siltä istumalta  kappaleen.  En voinut estää sitä, sydämeni repesi kahtia ja niin minä itkin koko matkan  halki kaupungin, kuunnellen  kappaleen yhä uudestaan ja uudestaan.

Mukanani oli rinkka ja toinen reppu jossa on tietokoneeni. Tavarat painoivat tonnin. Olin tottumaton kantamaan mukanani koko pientä välttämättömyyksien kasaa tietämättä minne olin menossa tai mitä tekemässä.

Ennen lähtöä
Ensimmäinen ilta Tallinnassa. Pod Smerkem (Alla Smerkem vuoren)

 

Ennen lähtöä..

 
Koska minulla ei ollut mitään suunnitelmaa eikä päämäärää olin päättänyt, että olen ensimmäisen yön Tallinnassa. Pelkkä lähteminen otti psyykeen päälle ihan valtavasti saatikka itsensä paineistaminen sillä, että hyppäisi vain johonkin kulkuvälineeseen päätyen jonnekin ilman yösijaa. Sitä kerkeäisimme tekemään myöhemminkin ihan tarpeeksi.
Kielipäästäni sen verran, että sitä minulle ei juurikaan ole siunaantunut. Lopultakin oikeastaan vain hyppäsin miettimättä sen enempää seurauksia. Vapaapudotus ilman laskuvarjoa tai turvaverkkoa.
 
Täällä pienessä mökissä nyt istuessa voin todeta, että ainakin tähän asti elämä on kantanut.

 

                                                                MATKALLA

 
Ensimmäinen yö Virossa. Juna asema oli vieressä joten tein illalla päätöksen, että aamulla matkustan Tarttoon (Tartu). Hyppäsimme aamulla jännittyneinä junaan mutta Virossa on helppo matkustaa. Koirasta ei mennyt maksua mutta kuonokoppa vaaditaan.

Tartussa jäin rautatien kahvilaan etsimään yösijaa netistä. Kahdeksan pitkää tuntia istuin siellä ja tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Siellä oli Maamees messut ja joka ikinen kolo oli buukattu täyteen. Nähdessäni yösijan buukkaus mahdottomuuden päätin, että haluan osallistua tulevan viikonlopun humuun oli miten oli.Jonkin ihmeen kautta sain buukattua Tartusta pe-su yöt mutta en sitä torstaista en vaikka yritin mitä kautta. Ei jäänyt vaihtoehtoa, oli lähdettävä Valgaan yöksi. Tämä kaupunki on ihan Viron ja Latvian rajalla.

 
Kun tulin ulos junasta puhelin petti minut. Ei verkkoa. Ei siis mahdollisuutta nettiin, karttaan ei mahdollisuutta soittaa hostelliin. 
Se täydellinen pimeys ja neuvottomuus opetti tietotekniikasta sen, että valokuvaa kartta jossa näkyy matka asemalta majapaikkaan. Kirjoita paperille kaikki tiedot ylös varausnumeroa myöten.  Vuorokausi ilman nettiä tai mahdollisuutta soittaa kenellekään vieraassa kaupungissa säväytti todella. Kun se on oma valintani esim.luonnon ääressä se on hyvä eikä tuota minulle ongelmia mutta, kun olen oletetusti riippuvainen siitä se tuntui jäätävältä.  Muutaman tunnin harhailun jälkeen törmäsimme vihdoin kahteen nuoreen neitiin jotka puhuivat Englantia ja osasivat neuvoa tien perille.Otin myös opikseni sen etten enää jätä varausta luojan huomaan vaan varmistan majoituksen ennakkoon.
 

Tartussa  vietimme Emajoen vierellä 5 päivää.

Hostelli jonka löysin Tartosta sattuikin olemaan aivan vastapäätä Maamees messuja. Baltian suurimmat messut ja kuten nimestä voi päätellä oli alue ladattu traktoreilla ja lehmillä ja ihan kaikella siltä väliltä.

Juttelin Virolaisen lampaankasvattajan kanssa ja samassa tajusin, että siinä minulla mahdollisuus. Olen aikoinani työskennellyt karjakkona Helsingissä Viikin tilalla päävastuualueena vuohet.Matkallani ei sinänsä ole muuta päämäärää kuin henkinen kasvu. ja koska reissaan ilman budjettia on minun yritettävä työstää muutakin kuin taiteitani tällä matkalla.

Tsekit ovat jostain syystä kutsuneet minua yli kummenen vuotta. Aina kun yritin matkustaa sinne tuli jotain muuta. Tartussa vihdoin päätin, että matkustan Tsekkeihin.

 

                              ONGELMIA VAI  RATKAISUJA?

 

Oi se olisi ollut niin helppoa. Hypätä linja-autoon ja istua siellä 21 tuntia maksaa 63 euroa ja kas ;olet perillä Prahassa. Mutta ei mitään niin helppoa meille, ehei. Mikään linja-auto yhtiö ei kuljeta koiria. Ällistys oli suuri. No joutuisimme siis käyttämään junaa. Läpi Baltian junalla. Kuulostaa helpolta mutta sitä se ei välttämättä ole, jos on kireä aikataulu. Onneksemme meillä ei ollut ja kun pääsin siihen mielentilaan että nautin vain matkasta se oli upeaa.  Netistä et löydä yhtenäisiä varmoja tietoja junista ja vaihdoista. Joten jouduimme matkustamaan aina etapin kerrallaan ja yöpymään matkan varrella joskus kolmekin päivää odottaen jatko yhteyttä. Vaikeus oli aina rajaa ylittäessä ei niinkään maan sisällä. Sisäisissä vaihdoissa odotusaika oli yleensä kolme tai neljä tuntia jonka ajan yleensä hyödynsin jaloittelemalla ja etsimällä syötävää.

 
Kaikkea ei todellakaan tule mietittyä kotona kuten, että miten menet rautatieasemalla vessaan 2 rinkan kanssa, yhden muovikassin jossa on ruoka seuraavaan aamuun, sekä 50 kiloisen koiran? Jos sinulla ei ole aikaa riisua reppuja yltäsi soluttaudut ohi maksujen ja pyörivien teräksien vessaan. Sitten koppiin jossa rojahdat pytylle niin että koko pytty tärähtää. Voin hyvin kuvitella olevani 200 kiloinen. Teet hätäsi tuossa sekamelskassa, pyyhit, ponnistelet takaisin hennoille jaloillesi ja kiskot työnnät revit ja kiroilet itsesi ulos uudestaan ohi pyörivien teräksien. Niin ja tietenkin juotat koirasi ja kumartelet painot vartalollasi edes takaisin.
 
Kaupassa käyminen koiran ja tavaroiden kanssa? Unohda se. Koiraa ei uskalla jättää kaupan ulkopuolelle. Aika moneen kahvilaan olen päässyt koiran kanssa mutta lukuisiin en. Takseissa sama käytäntö kuin suomessa jotkut ottavat koiran useat eivät.  Pissa hätä junassa? Pidätä kuusi tuntia tai ota mukaasi koira ja tavarat junan vessaan.
 
Ulla syö yleensä lihaa. Onneksi kuitenkin kuivamuonakin menee. Koska en luonnollisesti voi raahata mukanani kuin ehkä 3 aterian verran ruokaa ratkaisin ongelman näin. Ostin pienen pussin kuivamuonaa jossa varoiksi aamu ja ilta ateria. Olen hyödyntänyt kananjalkoja lihatiskiltä sekä jauhelihaa.

Kasvaminen on myös sitä, että tunnet ylpeyttä pärjätessäsi ja keksiessäsi kaaoksen keskellä ratkaisuja. Kasvaminen sattuu eikä ole helppoa mutta se vahvistaa ja antaa uskoa omaan itseen.

 
 

                                                          KESKI EUROOPPA

 
 

Niinpä me siis matkustimme läpi Baltian pysähdellen kaupunkeihin : Riiga ( siellä olimme kanavaristeilyllä Ullan kanssa, huoneemme sijaitsi ullakkoikkunan alla ). Daugavpils ( ihana kaupunki, ihana tunnelma, upea täysikuu sekä mahtava Stefan joka puhui Suomea ja jolta sain monta loisteliasta ajatusta). Vilnus ( en edes muista tätä pysähdystä) Kaunas ( en tätäkään) Bialystok ( tämän muistan huikea väsymys ja huone kapakan yläkerrassa, parasta antia juna Prahaan).

Tsekit: Junamatka Puolasta  oli pitkä ja vaiherikas mutta saapuminen Tsekkihin löi minut ällikällä.

 
Miten kaunis maa. Vihreä ja joka puolella kumpuilevat kukkulat taustalla siintävät vuoret. Kun en enää nähnyt maisemia pimeyden vuoksi tuli täysikuu kurkkimaan junan ikkunasta sisään kukkuloiden yllä.
Saapuminen kattoi kaikki odotukseni ja myös ne joita en tiennyt odottaneeni. Se tunne kuin olisin tullut Kotiin ei ole jättänyt minua vieläkään rauhaan. Praha (vietimme siellä 2 yötä, törmäsin mahtaviinkatutaiteilijoihin, näin ihanan esikaupunkialueen sekä vuorenkorkuiset kerrostalot, ylitimme Vltavan matkalla rautatieasemalle, riemuitsin ja nauroimme kuljettajan kanssa) Kryštofovo Údolí ( lumottu kylä jota en eläissäni unohda ja jota voin täydestä sydämestäni suositella kaikille muille paitsi liikuntarajoitteisille) ja vihdoin siellä päätös liittyä Workaway sivustolle ja katsoa mitä maailma tarjoaa.

Ja se tarjosi meille tämän ihanan paikan kylässä nimeltä Jindřichovice pod  Smerkem.

 

Ihanan nuoren perheen luona jotka ovat kuusi vuotta sitten tehneet oman hyppynsä ja muuttaneet kaupungista maalle. Täällä on vuohia ja lampaita, aasinkokoinen pukki, sekä seitsemän kanaa. Kasvitarha jossa kasvatetaan ruokaa omiin tarpeisiin sekä kukkia myyntiin. Teen työtä 4-5 tuntia päivässä 5 päivän ajan ja saan majoituksen sekä kolme ateriaa päivässä. Saan tilaisuuden oppia englantia ja tsekkiä. 

Oppia kaikkea vuohista yrtteihin ja mikä parasta saan tutustua ihaniin ihmisiin ja nähdä sitä oikeaa todellista elämää ja kuulla maasta ja sen tavoista.  Smerkem vuori odottaa valloitustaan ja ehkä me nousemme sinne joku päivä. Kitkemisen, lypsämisen, istuttamisen ja lastenhoidon jälkeen.

Tuopa huominen mitä tahansa tullessaan olen onnellinen, että lähdin. Budjetti on minimaalinen mutta  tällä hetkellä meillä on kaikki mitä tarvitsemme. Ja se on se millä on aidosti väliä.

Olen todella ylpeä,etten elä koko elämääni peläten mitä kaikkea voi sattua vaan ymmärrän, että jos kellomme soivat on aivan sama missä olet ne soivat silti. Oli sinulla rahaa tai ei.

Kukaan ei voi välttää kuolemaa voi vain elää hyvän elämän. Ja raha kysymykseen voin vain vastata vastakysymyksellä :Kuinka paljon Sinä  tarvitset rahaa  Uskaltaaksesi elää ?
 
 



JAA YSTÄVILLESI

7 ajatusta aiheesta “POD SMERKEM ( ALLA SMERKEM VUOREN)”

  1. C
    Kuten lintu on luotu lentämään
    Dm F
    On ihminen luotu onneen
    G
    Kun ei pelkää itseään
    F Em Am
    Ei pelkää myöskään elää elämää

    C
    Maailma on salaisuuksia täynnä
    Dm F
    Joka hetkessä asuu ikuisuus
    G
    Joka kadulla asuu ihminen
    F Em Am
    sisällään sanoja tuntemattomia
    C
    Tänään jaksan nousta seisomaan
    Dm F
    Tänään lähden maailmaan
    G
    Omaa tietäni kulkemaan
    F Em Am
    Tahdon nähdä mitä on seinien takana

    C
    Tänään aloitan laulamaan
    Dm F
    Tänään soitellen sotaan
    G
    Soitellen sotaan
    F Em Am
    Jossa ei tarvitse ketään vahingoittaa

  2. Minä rakastan tätä laulua rakastin jo lapsena, kun kuulin sen soivan syksynsävelessä. Kiitos <3 Juuri niin elämän kuuluu mennäkin katsoa mitä on seinien takana.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös