SLOVAKIA-HELSINKI   MATKA MENNEISYYDEN SATAMAAN

Istuin junassa matkalla Bratislavaan. Pieni hytti oli kyllästetty useilla jaloilla. Oli kuumaa ja tunkkaista. Ulla levisi lattialla, kuin vihimäinen pullataikina eivätkä kaikki ihmiset pitäneet asiasta.

Puolassa päätin, että haluan vihdoin meren rannalle. Otin suunnaksi Kroatian.Ystäväni Varpu sattui olemaan omalla matkallaan palaamassa kohti Pohjolaa. Päätimme nähdä siellä jossain Euroopassa. Maaksi valikoitui Slovakia.
Saavuimme läkähdyttävän kuumaan Bratislavaan ja tunsin riemua koska ihan kohta pääsisin viettämään tuokion aikaa tutussa seurassa.Hotelli oli minulle aika moinen yllätys vaikka rakastankin kaikkea värikästä. Itse olin skipannut aiemmin juuri sen hotellin ja varannut muualta yösijan. Nyt ystäväni toive, että majoittuisin Ullan kanssa samaan hotelliin sai minut odottamaan mitä tulemaan piti. Hotelli näytti etäältä lasten tivolin teltalta liehuvine viireineen ja sarjakuvamaisine väreineen. Läheltä se oli kuin värikkäästä muovailuvahasta tehty noidan talo, joka oli huolimattomasti nakattu mäen juureen, juna-aseman kylkeen pahaa aavistamattomia lapsia houkuttamaan.

 

Kuva Aicha

Siltikin hotellin isäntä, vaatimaton hiljainen taiteilija ja hänen sydämellisyytensä saivat minut iloitsemaan tuosta kummallisesta yösijasta. Riemuitsin taulujen katselusta ja olin otettu hiukan laihasta kahvista jota tuo värikkäästi pukeutunut vanaha herra minulle tarjosi tervetuliaisiksi. Ihmettelin huoneiden ja käytävien värikkyyttä.Nautin siitä, että joku uskalsi olla niin vahvasti erilainen. Vinot ikkunat liiloissa seinissä olivat kuin hullunkurisen taiteilijan heittämä piste iin päälle.
Ilmeisesti tuo hotelli on nähtävyys ja taiteilija talo jonne matkustetaan yöpymään ihan varta vasten. Illalla jostain hennosti kuuluva pianokonsertto kruunasi tunnelman. Missään ei näkynyt ketään. Vain värikkäitä ovia toisensa jälkeen ja tauluja taulujen perään kauniin musiikin kiiriessä tyhjillä käytävillä.

Olin kirjoittanut kirjaa kokemuksistani entisessä elämässäni. Olin jopa lähettänyt tuon ”oksennuksen” kustantajille. Tiesin jo silloin, ettei se ollut valmis. Siitä puuttui se kaikki hyvä minkä tähden sitä alun perin rupesin kirjoittamaan. Vai rupesinko alun perin sitä kirjoittamaan vain saadakseni vihdoin itsestäni ulos sen kaiken minkä piti tulla ulos. Niin tai näin kirjan oli lukenut vain kaksi henkilöä.

Ava, Varpu, Aicha,Lluvia

Puhumme yöllä Varpun kanssa suunnitelmistani. Luonnollisesti kirjoittaminen jota rakastan kuten maalaaminenkin nousivat esille. Sitä myötä puhuimm jonkin verran kirjastani.
Aamulla sain viestin Varpulta olinko hereillä? Hänen huoneessaan muut matkalaiset vielä nukkuivat. Pyysin hänet huoneeseeni juttelemaan. Tunsin jotain epämääräistä kaiherrusta mutta en osannut yhdistää sitä oikein mihinkään.  Yhtäkkiä kyyneleitä nieleskellen sanoin hänelle ”Tämä on minulle todella vaikeaa mutta päätin, että haluan luottaa sinuun. Jos haluat voit lukea kirjani. En tiedä mitä mieltä tulet minusta sen jälkeen olemaan mutta haluan silti tehdä tämän”.
Ei ollut väliä näkikö hän kaikki varjoni. Minulle oli tärkeää, että olin uskaltanut tehdä sen Hän otti muistitikkuni ja meni omaan huoneeseensa lukemaan menneisyydestäni.

Lähdin hermostuneena Ullan kanssa lenkille. Kiipesimme korkealle kukkulalle josta oli näkymät yli koko sumuisen Bratislavan. Aurinko kipusi taivaalle. Kävelin ja katselin mutta en pystynyt juurikaan nauttimaan näkymästä.Tuijotin kaupunkia eikä se sykähdyttänyt minua millään lailla. Mäen päälle oli rakennettu taloja joista oli hulppeat näköalat. Se sai minut kysymään itseltäni haluaisinko joka aamu herätä talosta jossa katselisin savusumun tukkimaan kaupunkiin. Vastausta ei tarvinnut miettiä. En ole varma mistä tunteeni johtui  mutta  Bratislavassa minulle tuli tunne, että olisin helpottunut päästessäni kaupungista pois.

 

Aamuinen Bratislava, Slovakia.

Palatessani hotelliin Varpu oli ehdottomasti sitä mieltä, että minun oli saatava kirja valmiiksi. ”Sinun on tultava Suomeen takaisin ja kirjoitettava se ehdottomasti valmiiksi. Matkan päällä et pysty keskittymään”. Tiesin hänen olevan oikeassa sillä kahden kuukauden aikana en ollut kertaakaan kajonnut tuohon tekstiin. Vaikka olin lähtiessäni päättänyt kirjoittaa kirjan valmiiksi tien päällä.
Samassa sekunnissa päätin palata heidän kanssaan takaisin. Se kaikki oli yhtäkkiä niin selvää.

Puolassa näkemäni uni jossa Reiki opettajani käski painokkaasti minun mennä Kellariin. Mietin pitkään mitä se tarkoitti sillä käsky oli niin ehdoton, että heräsin siihen. Koko matkan takaraivossani nakuttanut epämääräinen tunne, että minulla oli asioita kesken.
Jätin kirjan kirjoittamisen kesken ja vain hyppäsin vaikka Kellarissani on vielä haudattuna häpeäni ja syyllisyyteni. Kirjoittamatta oli myös kaikkein tärkein ja voimauttavin osa: Miten minä selvisin.

Varpu ja minä työn touhussa junassa. Kuva Aicha.

Tiedän tarvinneeni tuon huikean irtioton. Sen mahtavan loikan millä vapautin itseni kaikista siteistä. Tarvitsin tilaa ja aikaa, tuhansia kilometrejä matkaa nähdäkseni seuraavan askeleeni.
Saavuimme Ullan kanssa maanantai yönä Helsinkiin. Koko viikon olen kirjoittanut sormet savuten. Elänyt ahdistuksissa ja itkenyt. Uskon että alkuviikon ahdistuksessa oli mukana paljolti myös käänteistä kulttuurishokkia. Laivalla en osannut lopettaa englannin puhumista meni muutama tunti tajuta, että voin puhua taas suomea, ihmiset ympärilläni ymmärtävät sitä.

Kaksi vuotta sitten aloittamani kirja on se mikä vielä hetken pidättelee minua menneisyyden satamassa. Sitoo häpeän ja syyllisyyden kahlein minut koti kaupunkini rannoille. Elämäni alkoi tässä kaupungissa. Menneisyyteni ovi on suljettava juuri täällä. Vain siten ympyrä sulkeutuu.
Magneetin lailla satama vetää minua puoleensa. Kävelen joka ikinen päivä sinne Ullan kanssa. Tunnen repivän kaipuun hypätä purjeveneen kyytiin ja seilata häikäisevän siniselle ulapalle.

Kiiruhdan takaisin kirjoittamaan. Hyvin pian olen Vapaa jatkamaan matkaani, kun menneisyyteni ankkuri on lopullisesti irrotettu.

 

Zen Varsova


 



                                     

 

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Shopping Cart
Vieritä ylös