Ilmeeni olisi pitänyt saada nauhalle, kun ajoin iloisesti edessäni tuulilasit vastakkain olevaa komeaa rekkamiestä tervehtien ABC:lle kasettiwc:n tyhjennyspaikkaan. Avaat kasettiwc:n sivuluukun (se on auton sivulla, jotta tyhjennys olisi vaivatonta) ja näet…
Emme me löydä matkaltamme seuraava askelta me löydämme oivalluksen itsestämme. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Kaikkea ei voi saada on mantra, jota olen kuullut viime aikoina ihmisten hokevan minulle. Sitä käytetään, kuin ristiä suojaamaan pahalta. Kilpenä sille, ettei kannata yrittääkkään koska ”No hei kaikkea ei voi saada.” Suomalainen pessimismi on iskenyt jälleen .
Kun muut menivät nukkumaan istuin vielä nuotiolla. Katselin kuun valaisemaa rinnettä ja tiesin että minulla ei olisi pienintäkään halua pyöriä sitä humalassa alas. Ja silloin tajusin kuinka olin sitouttanut itseni elämänmuutokseeni rehellisyydelläni.
Yhtäkkiä minusta on tullut lapsuuteni idoli. Tutkimusmatkailija vieraassa maassa. Rehellisyyteni itselleni on tuonut minut tähän pisteeseen. Ja lopultakin seison oikeassa kohdassa tähtitaivaan alla. Suoden itselleni sitä mikä on minulle hyvää, kaunista ja tarpeellista.