Miten sitä voikaan eksyä niin kauaksi omasta itsestään. Harhailla eksyksiin vaikka polku näytetään kirkkaana edessä. Lakata kuuntelemasta omaa intuitiotaan ja antaa ympäristön mielipiteiden vaikuttaa.

                                                     

Helsinki Pridessa 2018 kysyttiin minkälainen on mielestäsi hyvä väittelijä?

                                   
Välillä tuntuu, että tuo pieni epäröivä rikottu tyttö sisälläni saa minut hulluksi. Vihasta, surusta, tuskasta ja päättämättömyydestä, joilla kaikilla hänen polkunsa on neulottu. Kysellessään koko ajan kaikilta onko tämä ok? Onko tämä hyvä?  Kuunnella kaikkia ja lopulta seota täysiä neuvoihin ja neuvojiin.
Tiedän myös tarkkaan keneltä kysyä ja keneltä olla kysymättä. Minkälaisen vastauksen haluan kysymykseeni. Vaikka joskus käännynkin niiden puoleen joilta tiedän jo heti saavani kritiikkiä. Tiedän heidän ensimmäiset negatiiviset sanansa. Niin ehkä se onkin se tarpeellinen itselle. Voi testata oman suuntansa kestävyyttä. Olen jo oppinut ärisemään hallitusti takaisin.:” Mitä helvettiä sä horiset?!”. Hmmm. No ehkä siinä olisi vielä opiskelemista. Aina löytyy viilattavaa ja hiottavaa. Tai sitten vain hyväksyy omat särmänsä.

Olen perustanut yrityksen Ketun Henki joulukuussa 2017, joka vielä hakee muotoaan ja toiminta tapojaan. Juuri siinä vaiheessa, kun piti alkaa markkinointi kiskaisin itseni vapaaksi ja lähdin Eurooppaan. Joku voi henkäistä, että ”Härre gyyde” mutta minä tiedän, että jokainen askeleeni oli tarpeellinen.
Halusin tietenkin yritykselleni logon. Sain hyvän neuvon. Koska maalaat ja piirrät suunnittele se itse. No minä tyttöhän suunnittelin ja pyörittelin. Piirsin vimmatusti. ja lopulta hahmottui ihana kaunis naisellinen ketunhenki.

                             

En vain silti ollut siihen tyytyväinen. Koko ajan tuntui olevan parannettavaa. Tuntui, että jotain uupui. En vain saanut kiinni mitä. Pääni on aina ollut kuin mehiläispesä ideoiden suhteen. Siellä on miljoona surisijaa mutta poimipa niistä se, jonka tarvitset juuri sillä hetkellä.

Olikohan helmikuisen yönä kello 3, kun silmäni rävähtivät auki. Olin täysin hereillä ja mieleeni tuli ryöppynä puolivuotta aiemmin maalaamani taulu, jossa nainen syntyy uudestaan ja lähtee kävelemään kohti valoa kantaen päänsä päällä kaikkia toiveitaan ja unelmiaan.  Päähäni pamahti samalla, että siinä sinun logosi.

                                                                   

Esittelin ideaani ystävilleni, joiden kommentit olivat, että se ei kuvaa firmaa millään lailla. Kyllä Ketun Hengessä pitää kettu olla. Ja niin minä kuuntelin heitä kaikkia ja annoin ihmisten, jotka eivät tiedä edes mitä yritän luoda ( kun se ei aina ole selvää itsellenikään) annoin heille päätäntävallan omaan elämääni. Luovutin pois sen mikä on minun ja minun omaa yksinään. Valta omaan elämääni.
Kun viime yön erektiopitoisten unien jälkeen, heräsin aamulla, tiesin saman tien mitä tehdä. En ota enempää askeleita tänään Ketun Hengen eteen mutta nyt tauluni on firmani keulakuva. Mutta se edustaa myös jotain enemmän. Uskallusta ottaa oma voimansa käyttöönsä oman elämänsä tärkeissä päätöksissä.

Kuten siskoni aina huomauttaa :”Sä kyselet ihan turhaan aina muilta, kun sä lopulta kuitenkin teet niin kuin haluat”.
Jääköön se oppiläksyksi tälle erityiselle päivälle.

Ja jos joku jäi ihmettelemään untani niin kyllä 9 erektiota Kata Kärkkäisen kampaamossa ,kertoivat minulle, että jotain uutta syntyy taas 😄.

Ihanaa päivää ihanille naisille ja pitäkää kiinni omasta voimastanne meillä ei koskaan ole mitään muuta. Vain oma voimamme.
                                                       

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös