VIHIKOIRA ULLA

Ystäväni Hippi Ulla seikkailee kanssani niin Suomessa, kuin maailmallakin siksi ajattelin jakaa neidosta hiukan taustatietoa.

Ullan kennelnimi on Maple Bay Echo of True, kasvattaja Tiina Laukkanen. Ulla täyttää 2020 9 vuotta ja on ollut minulla kolmevuotiaasta.

Hän muutti kotiini juuri silloin kun elämäni oli syvässä murroksessa. Olin ruvennut muuttamaan elämääni ja työskentelemään itseni hyväksi. https://www.vapaudenasema.com/tuntematon-alkoholisti/

Usein mietinkin kliseisesti, että me pelastimme toisemme. Harkitsin pitkään Ullan ottamista sillä mielessä kirveli vieläkin muisto siitä kuinka syvältä satuttaa menettää lauman jäsen. Listasin ruutupaperille miinuksia ja plussia koiranomistamisessa.

Löysin yhden ainoan plussan ja niinpä elämänpolkumme yhdistyivät kesäkuisena päivänä.

Elämääni on aina kuulunut koiria. Lapsuudenkodissani oli saksanpaimenkoiria ja suursnautseri. Omia koiria on ollut Newfoundlandinkoira Devil, Landseer Riki, Chien de saint Hubert (pyhän Hubertuksen koira aka Bloodhound = verikoira = vihikoira) Ramses, Avelyn, Lotte ja nyt Ulla.

Vihikoira Ulla poseeraa. Kuva Vapauden Asema

Ulla on todellinen hippi. Hän rakastaa ihmisiä ja voisi istua tuntikausia rapsuteltavana. Aina valmiina hän on lähtemään lenkille ja varsinkin metsään. Nautimme molemmat suunnattomasti metsässä kävelyistä ja luonto vilahteleekin artikkeleissani tiivisti.

Mutta kaikkein eniten maailmassa Ulla rakastaa ruokaa <3 😀 Hän on ollut kuulemma pennusta asti sellainen. Kaikki muut pennut olivat vain lennelleet, kun hän oli tuntenut maidon tuoksun. Pois tieltä minulle paras nisä 😀

Vihikoira Ulla pentuna. Kuva Tiina Laukkanen Maple Bay Bloodhounds

Ja kyllä hän on vieläkin sellainen. Kun Ulla tietää, että ruoka odottaa, on paras ottaa tukevasti seinästä kiinni, jos satut olemaan linjassa ruokakupin ja hänen välissään. Hän vain juoksee täysiä lävitsesi kaikki muut aistit suljettuna paitsi ikuinen nälän tunne.

Älkää ymmärtäkö väärin. Hän ei koskaan murise ruokakupilla ja luunkin saat ottaa pois, jos on tarvetta mutta ikuisen nälän riivaamana hän ei vain hahmota yhtään mitään muuta, kuin lyhyimmän ja nopeimman matkan herkkujen kimppuun.

KUORSAAVA VIHIKOIRA

Oikeasti, kukaan ei ikinä usko, kun kerron kuinka lujaa hän osaa kuorsata 😀 Olen monesti varoittanut asiakkaitakin, että ”Ulla kuorsaa toivottavasti ei haittaa”. Yleensä ihmiset sanovat iloisesti ”ei haittaa”. Mutta, kun he nousevat hoitopöydältä Reikihoidon jälkeen silmät pyöreinä ihmetyksestä ”Kylläpä se kuorsasi lujaa” niin saa aina hymyillä. Jep tiedän sen.

Ullan kohdalla ei ole legendaa sanonta ”Hän kuorsasi niin, että lattia tärisi”. Veikkaan, hänen kuorsaavan niin, että naapurinkin lattia tärisee. Itse olen oppinut nukahtamaan tuohon kuorsaukseen.

Tosin vaihtoehdotkin ovat olleet vähissä vuosiensaatossa 😀

Ota mut syliin just nyt! meinasi Ulla metsässä. Kuva Reija Laitinen

Vihikoirat ovat maailman parhaita jälkikoiria. Hajujen erottelukyky on heille luontaista. Vihikoiran näkeekin yleensä aina nuuskuttamassa jotain. Näinhän Walt Disney kuvasi Pluton, Kenraali Nuuskun ja Jalonkin. Ulla ei ole tästä poikkeus. Ulla on opetettu etsimään kadonneita ihmisiä ja joskus karkumatkoiltaan hän on tuonutkin mukanaan ihmisen metsästä.

Tosin ihminen on ollut huolissaan Ullasta ja Ulla on iloisen ylpeänä tuonut minulle löytämänsä ihmisen.

Vihit pysyvät lähellä ihmistä (noin 10 min) koska ovat laumakoiria mutta hajut ovat niin totaalisen vastustamattomia, että hän unohtaa kaiken muun, jopa kuuloaistinsa.

Toisaalta vihikoira ilman vahvaa, kaiken nielevää jäljestysviettiä ei olisi vihikoira. Se on tehtävä johon ne on alun perin jalostettu Belgiassa jo kauan ennen kuin Vilhelm Valloittaja vei niitä tuhatluvulla Englantiin. Suomen Vihikoirayhdistyksen sivuilta löytyy lisää tietoa tästä ikivanhasta voimakkaasta jälkikoirasta https://suomenvihikoirayhd.wixsite.com/mysite/jaeljestaeminen

Vihikoira Ulla jäljestää. Jälkeä seurataan vaikka jokeen. Kuva Vapauden Asema.

Kävelyllä välttelemme lyhtypylväitä tai siis Ulla ei välttele minä välttelen taluttajana hänen puolestaan. Kun Ulla jäljestää kaikki muu katoaa kuten ylläolevassa kuvassakin. Jälkeä seurataan riippumatta siitä mihin se johtaa tai mitä sattuu olemaan edessä.

Ulla on hiljainen. Jos joskus on tarvetta ”rähistellä” toiselle koiralle kuuluu mahtava ulvonta. Viheille ominainen ääni. Ulvonnan ja sumutorven sekoitus laskevassa bassossa.

Toisaalta hän juttelee paljon. On todella puhelias. Pieni piipittävä ääni saattaa kuulua pitkiäkin aikoja, kun hän selostaa uniaan tai pohtii maailmaa vihikoiran näkökulmasta.

Painavat lenkeillä ylös alas heiluvat korvat ja kaaressa lentävä räkä ovat myös vihikoira Ullan tunnuspiirteitä.

Ulla on tottunut matkustelemaan kanssani. Kun aloitan rinkan pakkaamisen hän aina laskeutuu sen viereen kertoen ”Mamma minä kanssa”. Lentokoneeseen en ole eläissäni vienyt yhtään koiraa mutta maata ja merta pitkin kulkevat kulkuneuvot ovat tulleet käytettäessä tutuiksi.

Parasta on aina se että Ulla rentoutuu junassa, linja-autossa, autossa, laivassa. Hetken hän aina jaksaa tutkailla mihin nyt mutta rauhoittuu pian.

Vihikoira Ulla junassa, jossain päin Puolaa. Kuva Vapauden Asema.

Olen jättänyt lukuisiin hotelli huoneisiin Ullan. Kuten edellisenkin vihini Aven (Avelyn) koiralle riittää, joka kerta merkiksi pyyheliina lattialla ja vesikuppi.

Olemme loppujen lopuksi hitsautuneet yhteen lukemattomilla matkoilla. Uskon, että olemme luoneet tiiviimmän siteen, kuin muutoin olisi ollut mahdollista. Maailman äärissä, omilla reissuillamme, opiskellen uusia tapoja ja käytäntöjä. Oppien samalla toistemme kieltä ja lajikäyttäytymistä.

Ullasta on kasvanut uskomaton matkakumppani rinnalleni tähän elonjuhlaan. Elämän ollessa suurin matka kaiken takana on hyvä katsoa kenen kanssa olet valmis jakamaan tuon matkan.

Minua on siunattu monilla asioilla mutta kyllä Ulla on yksi suurimmista. Kiitos.

Kauneinta valoa päivääsi <3

Ulla ja Riikka-Lea

Vihikoira Ulla Pääsisäiskortissa. Kuva Vapauden Asema
Vieritä ylös