VILLI SYDÄN

 

Etkö nähnyt ilmettäni, kun kerroit tarinaa koirasta, joka vihasi miehiä. Se koira, jonka laitoit häkkiin ja pikkuhiljaa makkaroilla ja rakkaudellasi sait sen kesyyntymään, uskomaan, luottamaan. Etkö kuullut hullun mieleni sykettä, vajavaisen sieluni huutoa ”Anna minun olla tuo koira kesytä minut!!!”

 Silmät palaen tein edessäsi temppuja. Kierin, nauroin, hymyilin, keimailin. Häntäni irtosi villistä osallistuvasta heilutuksesta. Halusin valtavasti olla häkissäsi, hännätön nukkavieru kulkuri. Laita minut sinne. Laita minut sinne huusi haavoitettu sydämeni. Korjaa minut talteen kuljeksimasta. Rakenna häkki turvakseni. Omaksi turvaksesi kunnes luottamus on rakennettu teoilla. En minä sinua halua purra, en satuttaa mutta minua pelottaa. Haluan torjua sinut. Siniset silmäsi, naurunryppysi. Viisaan syväluotaavan näkevän katseesi. Haluan torjua sieluni rakkauden tarpeen. Haluan torjua tarjoutumiseni. Haluan torjua sinut ja pakenen, käyttäydyn kuin mieltä vailla. Haluan uskoa ja luottaa ja silti minä pakenen.

Kaivan lapiolla tunnelin menneisyyteeni tunkiolle. Pengon haavoittuneimman muistoni. Itseni hauraimman osan esiin ja tökin sitä menneisyyden pitkällä okaisella tikulla, kunnes olen jälleen vertavuotava sykkivä haava visvainen mätäpaise peilistä katsova Notre Damen kellonsoittaja. Katson sitä tuttua, elämäni paskakasaa piehtaroin siellä ja uskottelen, ettei kukaan ei voi minua rakastaa en edes minä itse. Kaivaudun sinne muistaakseni kuinka paljon valheellisuus satuttaa. Siksipä laita minut häkkiin, etten pure sinua.

Näytä teoillasi mikä on turva. Ruoki minua rakkaudellasi, hellillä käsilläsi. Hymylläsi, naurullasi. Saa minut katsomaan uusin silmin turvaverkkoni takaa ja uskomaan, että maailmassa on muutakin kuin petosta ja kurjuutta. Että maailmassa voi olla käsi, joka ei lyö ei torju. Puhu minulle sanoja, jotka eivät viillä, raasta, revi ja satuta.

Suo minulle silti vapaus ulvoa, kuin villisusi. Laukata kesyttöminä kuutamo öinä metsään. Anna minun mennä ja palaan takaisin sinua hullusti kaivaten ja rakastaen enemmän kuin koskaan. Palaan haistamaan ihosi tuoksua. Painaudun hiljaa sykkivän sydämesi viereen, hauraaseen siteeseen minä nojaudun, näkymättömään sidokseen välillämme, villin luontoni kesytettyyn kutsuun.

Kylkeesi minä varovasti painaudun ja katson sinua ruskeilla silmilläni ikuisesti palvoen. Halukas orjatar edessäsi. Odottaen. Että avaat minulle sylisi ja annat vapaan rakkautesi virrata ylitseni, kuin keväinen puro. Nuuskin ihmeissäni ihosi kuumottavaa tuoksua ja pikkuhiljaa muistoni täyttyvät kädestä, joka helli ei lyönyt ja minun rakkauteni on oleva sinun ikuisesti. Ja kunnioitukseni sen sinä olet teoillasi ja tavoillasi ansainnut. Anna minun palata hiljaa luoksesi. Painautua kylkeesi omaan tahtiini. Hengittää kanssasi maata ja ilmaa. Tuntea ihosi nousevan ja laskevan. Turvan selässäni ympärilläni. Ei tukahdutettua raivoa ja vihaa.

 Anna minun katsoa sinua palvovasti. Älä käännä katsettasi pois. Nosta kätesi ja kosketa minua hiljaa ja arvostavasti, arvostelematta vaikka hiuksissani roikkuisivat sammaleet, saniaiset ja tummien vesien kaarnaa. Vaikka tuskaisina öinä suustani virtaisi kirosanojen ja pelkojen tulva. Ole siinä. Älä kavahda minua. Anna minun näyttää mitä sisälläni tunnen sen kaiken alla. Kuinka ihoni huutaa kosketustasi. Sydämeni haluaa, että suutelet sitä ja sen vuotavia haavoja.

Ime minusta pois kaikki saastunut veri. Ole minun sydämeni sankari, unelmieni hyvyys ja huolehtivuus. Vuodata minut peitselläsi kuiviin, jotta uusi olisi saavutettavissa jälleen. Pyyhi likaa pois ja kurkista syvälle. Mitä sinä näkisit? sen kaiken takana. Kohtaisitko ikuisesti toivossa palavan katseeni vai kääntäisitkö pois katseesi? Voisiko sieluusi palaa reikä kaikista toiveistani, ihastuksestani, ajatuksistani? Nouki kaikki roskat pois minusta. Nouki ne pois ja heitä tuleen, intohimostani roihuna palavaan. Heitä ne pois ja katso puhtaisiin kasvoihini. Sillä sitä on vapaa sydän ja vapaa tahto. Väkevänä virtana kuohuva rakkaus.

Se on matka, jonka kuljet hänestä sinuun ja sinusta häneen. Se, matka on ikuisesti iätön. Ajattomuuden virrassa oleva tyven. Se virtaa sieluni villissä sykkeessä ja silti se on olemattomasti olemassa sinussakin. Täysin paikoillaan kaikki samassa utuisessa olevaisuuden lammikossa. Hetkessä, siinä tuokiossa, kun katsoit minuun ja kesytit minun sydämeni turvattomuuden.

-RIIKKA-LEA-

JAA YSTÄVILLESI

Kommentoi

Vieritä ylös