YKSI PIENI KAUNIS AJATUS

Rakkaus elämää kohtaan ei ole sama, kuin rakkaus maailmaa kohtaan.

Minä rakastan ja kunnioitan elämää.

Maailmassa on monta asiaa, joita en voi kunniottaa enkä rakastaa.

Itselleni tämä ero on aivan selvä. Silti kaikesta huolimatta olen lapsesta asti halunnut toimia tuon samaisen maailman hyväksi. Tehdä edes jotain. Oman pienen mitättömän osani.

Oli aika jolloin mietin, että miksi vaivautua? Mikä hyöty minun panoksestani on? Ja vaikka kuinka vaikuttaisin valinnoillani niin silti toiset valintani aiheuttavat tuskaa ja saastumista. Tuhoavat luontoa ja kookospalmuja. Toiset valinnat tuovat helpotusta ja elantoa toisille toiset valinnat vievät toisilta elannon.

LÖYDÄ RAKKAUS MAAILMAA KOHTAAN

Miten ihmeessä toimia tässä ristitulessa? Ensimmäinen askel oli selventää itselleni, että rakastamalla maailmaa joutuisin rakastamaan ja hyväksymään myös sen tuskan.

Se osa oli kaikkein vaikein, kuitenkin riippumatta yhtään omista kokemuksistani, joiden luulisi kaikessa raadollisuudessaan valmistaneen minua tähän.

Elämää on helppo rakastaa. Elämä antaa. Se on jotain minkä näkee lahjana, jonka on saanut ja jota ei halua tuhlata mutta rakastaa mailmaa tarkoittaa, että koet myös sen tuskan. Itket, suret ja kiroat.

Opit myös näkemään maailman kauneuden mutta se ei silti saa silmillesi vaaleanpunaisa laseja. Rakastaa maailmaa tarkoittaa kohdallani realismista kumpuavaa kiitollisuutta asioista, jotka maailmassa ovat hyvin.

Kuinka helppoa olikaan eristäytyä maailmasta, sulkea silmänsä sen tuskan huudoilta. Nähdä köyhyys, viha ja tuho ja väittää, että kaikki muut ovat siihen syyllisiä. Kuinka helppoa olikaan sulkea silmänsä ja olla katsomatta. Mutta jotenkin minä en ole koskaan voinut olla pitkiä aikoja silmät kiinni. Minua on aina kuljettanut halu auttaa, vaikuttaa, tehdä jotain.

ITSENSÄ RAKASTAMISEN TAITO

Riittämättömyyden tunne on ollut vaikein selätettävä. Se oli sitä siihen asti kunnes tajusin, että kaikesta huolimatta, saamastani kohtelusta, vihasta, katkeruudesta niistä kaikista huolimatta olen itse vastuussa omasta vihastani sillä viha on aina omaa.

Vihan kaava on helppo. Viha syntyy siitä, että asiat eivät mene kuten minä haluaisn niiden menevän. Viha sumentaa itsemme ymmärtämisen sillä viha tähtää aina vihan lisäämiseen ei koskaan kivuliaan asian poistamiseen.

Pikkuhiljaa elämäni muuttuessa opin tärkeän läksyn: itsensä rakastamisen taidon. Rakastamalla itseään ihminen oppii myötätuntoa. Kun hän oppii myötätuntoa itseään kohtaan hän oppii sitä myös muita kohtaan. Hän oppii ymmärtämään mistä hänen vihansa kumpuaa. Ja, kun ymmärtää vihan voi lopultakin nähdä ympärillään kaiken rakkauden.

Vaikka viha ja katkeruus sumensivat päihteisessä maailmassani kaiken kauniin ymmärsin jälkeenpäin jotain todella syvää. Muutokseen tähtäävät tekoni eivät olleet olleet milloinkaan tietoisesti valittuja ”Minä haluan tehdä näin”. Ymmärsin, että kohdallani se on ollut aina syvällä myötäsyntyisyydessä ”Minä toimin näin”.

Meillä kaikilla on tuo myötäsyntyinen ominaisuus auttaa ja tehdä hyviä tekoja. Usein me surkastutamme sen matkallamme. Opittujen uskomusten ja toimintatapojen vuoksie. Tapahtumien, jotka vievät meidät pois sydänyhteydestämme katkeruuden ja surujen maailmaan.

Mutta minä tiedän, että sieltä voi löytää takaisin valoon ja rakkuteen. Minä tiedän sen sillä meidän olemuksemme on valo ja taistelumme on ikuisesti hyvyyden ja mustuuden välillä.

En ehkä ole valinnut lahjaksi saatua osaani mutta olen oppinut valitsemaan toimintatapani. Kun lakkasin valitsemasta vihasta käsin alkoi maailman tuska olla siedettävllä tasolla. Aloin nähdä toivoa. Aloin ymmärtää, että minun ei tarvitse muuttaa koko maailmaa.

YKSI PIENI KAUNIS AJATUS

Minun tarvitsee vain jättää sinne hyvä jälki.

Meille on annettu aistimme, meille on suotu tietoisuus. Mutta niin usein me hukkaamme tuon kaiken katkeruuteen ja vihaan.

Sodalla ei ole koskaan tuotu rauhaa eikä rakkautta. Vihahuudoilla ei ole koskaan rakennettu ystävyyttä. Syyttelemällä ja toisia sormella osoittamalla on vain kuormitettu itseä, muita ja lisätty sitä samaa pahoinvointia, jota niillä on mukamas yritetty poistaa.

Me lisäämme mustuutta jo mustaan tauluun omalla tuskan huudollamme ymmärtämättä, että se ei helpotu niin. Vain tekemällä oman pienen osamme voimme helpottaa maailman tuskaa mutta ennen kaikkea me voimme helpottaa omaa tuskamme.

Sillä se kaikki hyvä mitä annamme maailmaan tulee meille takaisin sinä hetkenä, kun maailman olotila kohenee hyvyydestä ei tuskasta.

Maailman tuska ei poistu vihalla mutta voisko se poistua sillä, että me pysähtyisimme hetkeksi miettimään mikä olisi minun keinoni tuoda omaan arkeeni ja henkiseen hyvinvointiini, jotain kaunista?

Oletko koskaan ajatellut, että vain yksi pieni kaunis ajatus arjen keskellä laajentaa sinun energiakenttääsi valtavasti?

Että se sytyttää valon, joka lämmittää sinun lisäksesi ympäristöäsi? Yksi kaunis hymy valaisee maailman paremmin, kuin tuhat hehkulamppua. Yksi pieni kaunis hetki kiillottaa koko päivän ja lisää hyvää energiaa.

Miten helpoilla keinoilla voimmekaan lisätä omaa ja muiden hyvinvointia.

Miksi teon tarvitsisi hipoa taivaita, kun yksi pieni kaunis ajatus riittää?

Kauneinta valoa päivääsi <3

JAA YSTÄVILLESI